Ojangon tokokoe

Ojangon tokokokeesta jäi käteen lopulta ihan hyvä mieli. Pelle oli iloinen ja virkeä loppuun saakka ja teki oikein hyviäkin juttuja. Eniten tosin iloisten siitä ilosta! Ihan sama, että jotkut temput meni vähän metsään.

Seuraaminen oli luokatonta - 6,5 (haahuili, jäi ja hengaili - ekalla suoralla ihan hyvää seuraamista, mutta sen jälkeen katosi).Tätä en ihmettele yhtään, koska ehkä mäkin olisin Pellenä mielummin haahuillut, kun tehnyt töitä sen kummallisen rautakangen kanssa.

Maahanmenon alkuseuraaminen huonoa ja annoin turhaan toisen käskyn - 7,5. Luoksetulo super mahtavalla pysähdyksellä ja tästä saatiin erikoiskehut tuomarilta - 9,5. Seisomisen alkuseuruu huonoa ja valmistelevassa osiossa koira kävi noutamassa lattiaan liimatun teipinpätkän (joo ihan oikeesti!), mutta palasi ja pysähtyi - X.

Nouto hieno ja nopea muuten, mutta... palautettaessa teki hienon kunniakierroksen mun selän taakse ja esitteli kapulan yleisölle sekä palautti sen poikittain mun taakse (WTF?) - X. Kaukoissa ei noussut toisellakaan käskyllä, joten annoin olla ja tokassa setissä nousi tokalla käskyllä hyvin epävarmasti ja meni maahan. Tätä mun täytyy pohtia - eikö riitä motivaatio, onko se epävarma vai missä vika?

Hyppy oli muuten ok, mutta se perskele karkasi hypylle jo ennen kuin liikkuri edes ehti kysyä, ollaanko valmiita. Tämä oli uutta, mutta lasken sen taas Pellen kohdalla positiiviseksi virheeksi, koska sillä vielä viimeisessä liikkeessä oli vauhtia ja virettä karata :)

Kokeen pohjalta tein päätöksiä ja analyysiä:
- handlaan jo aika hyvin liikkeiden välit eli olen rento ja iloinen ja koira innostuu pikku juoksentelusta ja mun hillumisesta
- ongelmakohta on mun käytös ja jäykistely liikkeiden aikana - kun liikkuri kysyy, olenko valmis, musta tulee outo rautakanki - etenkin seuraamisessa
- tästä johtuen mä alan saakeli hymyillä ja noudattamaan Sadun vinkkiä "velmuilusta" nyt JOKA treeneissä
- ketjuttamisessa treenaan nyt enemmän ja usein ja paljon viimeisenä liikkeenä kaukoja, jonka jälkeen tulee superpalkka - yritän siis nostaa liikkeen arvoa
- kaukoja tehdään myös himassa iltaruuan jälkkärillä vaihtelevasti niin, että palkka tulee joko ekasta noususta tai lyhyen sarjan jälkeen tai joskus tehdään oikein pitkiä sarjoja
- luoksetulon palautukseen tartten vinkkejä - treeneissä noita kunniakierroksia ei tehdä, vaan Pelle reagoi pelleilemällä silloin kun minä jännitän (Korrilta vinkkinä saatua seuruulla jatkamista olen tehnyt, mutta en nyt osaa vielä sanoa, onko se meille sittenkään se oikea ratkaisu - ehkäpä jos sitten vapautan suoraan seuruusta lelulle tai namille tai juoksulle...?
- seuraamisessa otetaan käyttöön suuri ilo ja velmuilu - mun on siirrettävä oma ajatus siihen, että kohta se lelupalkka ja kiva on tulossa - ihan kohta - jotta saan sen siirrettyä koiraankin

Että tällästä nyt päällimmäisenä...

Blogi palaa elämään

Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin taas treenipäiväkirjan. Kesällä pidimme kyllä taukoa melkein 1,5 kk treeneistä, mutta sen jälkeen kirjoittelu vain jotenkin jäi. Välillä on siis tapahtunut ainakin se, että treenit siirtyivät jälleen halliin ja aloitimme Satu Hakolan ryhmässä. Satu vaikuttaisi olevan meille oikein hyvä ohjaaja. Sadulla on ollut samankaltaisia haasteita itsellään ja selkeesti siksi meille paljon annettavaa.

Mikähän siinä on, että Pelle näyttää vaan olevan hallitokoilija? Kesän haahuilut ja puolivireessä treenaamiset on taas historiaa, kun pääsimme sisälle. Viime talvena koettu ihana supervire on taas tullut takaisin...