Tällä kertaa viikkotreeneissä oli rakenneltu hieman edellistä vaikeampi agirata. Kuitenkin talven treeneihin verrattuna lähestulkoon lapsellisen helppo. Muutamia takaakiertoja ja tiukempia vientejä, mutta muutoin rata oli meille melko mukava. Vaikeuksia teetti lähinnä A:n alta menevä putki, jonka jälkeen lähdettiin epäloogiseen suuntaan "kuolleessa kulmassa" olevalle hypyllä. Lähestulkoon kaikki koirat rämpivät samassa kohdassa enemmän tai vähemmän. Toinen päänvaivaa aiheuttanut oli tiukemman takaakierron jälkeen oleva putki, joka oli sijoitettu rinta rinnan A:n kanssa ja lähestyminen oli A:n suunnasta. Pellen A-innon tuntien ei ollut yllätys, että ekalla yrittämällä koira oli jo A:n harjalla, kun ohjaaja vasta funtsaili vartalo-ohjausta.
Kaiken kaikkiaan ihan kiva treeni. Vähän hinkattiin taas liikaa sitä ensimmäistä ongelmaa tuottanutta kohtaa, jonka vuoksi koiralla ei oikein meinannut virta riittää loppuun saakka. Tyhmä minä.
Pienen tauon jälkeen tehtiin muutama setti keppejä, jotka sujuivat ihan ok. Kerran jouduin korjaamaan ja hieman kädellä auttamaan. Ne verkot pitäisi nyt vaan hankkia...
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
torstai 17. toukokuuta 2012
Kevään eka ulkoagi & uusi ryhmä
Kuten otsikko kertoo, eilen agilitattiin ekaa kertaa ulkokentällä ja ekaa kertaa uudessa ryhmässä. Rata oli talven treeneihin verrattuna käsittämättömän helppo. Pellellä (eikä edes mulla) ei ollut minkäänlaisia ongelmia sitä suorittaa, vaan vedettiin puhdas setti. Ainoa pieni miinus oli muutama (tai oikeastaan vaan yksi) hieman pitkä hyppy, jossa menetettiin aikaa. Toisella yrittämällä mutka saatiin jo jonkin verran pienemmäksi, kun ohjaaja antoi SELKEÄSTI vartaloapua ennen hyppyä siitä, mihin ollaan kääntymässä. Tämän jälkeen tehtiin muutama lelulla houkutus samalla hypyllä ja tällä keinolla mutka saatiin jo ihan naurettavan pieneksi noin isolla koiralla. Ei kai tässä voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Treenien vetäjä on tottunut hieman pienempiin agilitykoiriin ja oli kovin peloissaan näinkö näin iso ja nopea koira juoksee päin esteitä... Pellen nopeus ei sinänsä mun mielestä päätä huimaa, mutta kyllähän toki tällaisella loikalla koira etenee melko nopeasti. Ja yli tai läpi se tähän mennessä on mennyt. Ei päin.
Treenien vetäjä on tottunut hieman pienempiin agilitykoiriin ja oli kovin peloissaan näinkö näin iso ja nopea koira juoksee päin esteitä... Pellen nopeus ei sinänsä mun mielestä päätä huimaa, mutta kyllähän toki tällaisella loikalla koira etenee melko nopeasti. Ja yli tai läpi se tähän mennessä on mennyt. Ei päin.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Paska treeni, paska koira, paska ohjaaja
Parin viikon treenitauon jälkeen kävimme Ojangossa ensimmäisissä ulkotreeneissä uuden ryhmän kanssa. Otsikko tiivistää melko hyvin fiilikset treenin jäljiltä...
Koira oli alun alkaen vähän huonossa vireessä, kyttäili uusia ryhmäkavereita, haisteli ilmaa jne. Tästä johtuen luonnollisesti ohjaaja ei ollut rento ja normaali, joten yhtälö paskoihin treeneihin oli kutakuinkin valmis. Tehtiin (tai yritettiin tehdä) alkuun seuraamista, joka meni Pellen osalta aivan unessa ja liian takana varovasti himmaillen. Lelulla saatiin vähän parempaa tulosta ja lopetettiin pariin ihan lyhyeen pätkään, jossa koira saatiin oikealle paikalle ja hyvään kontaktiin.
Pienen tuumaustauon jälkeen otin vähän hyppyä, jossa saatiin pari ihan onnistunutta suoritusta. Alan pikkuhiljaa oppia vähemmän hätäiseksi, enkä anna sitä "istu" käskyä koiralle silloin kun se ei vielä ole vastaanottavainen.
Hyppytreenin jälkeen Pelle sai vähän takakonttihoitoa jonka jälkeen jatkoimme ruudulla. Ruudussa tein oivalluksen, että olen palkannut koiraa kokoajan enemmän tai vähemmän ruudussa olemisesta kuin sinne menemisestä... Kehun uudelleenajoittaminen ja pallopalkkaus ovat siis uusi mekanismi ruututreeniin. Pidän kuitenkin lätkän vielä ruudussa paikan merkkinä ja yritän saada koiran fakkiutumaan pallon odotukseen.
Kaukokäskyt meni aivan penkin alle. Koira ei jostain syystä noussut täydestä matkasta kertaakaan, vaan vaikutti jotenkin epävarmalta/kusettavalta/paineistuneelta. En ole ihan varma, mitä se noista oli... Lopetin omaa turhautumiseen ja hermostumiseen (jota en taaskaan osannut piilottaa).
Loppuun tunnari, jossa toisella yrittämällä saatiin pureskelua lukuunottamatta varma suoritus. Ekalla nosti väärän rivin loppuessa (aloitti keskeltä, eikä kai tajunnut, että rivi jatkui toiseenkin suuntaan) ja vasta sen jälkeen iski epävarmuus, jonka jälkeen löysi helposti oman.
Kaiken kaikkiaan vire oli läpi treenin ihan paska. En oikeesti osaa sanoa oliko tekemättömyys epävarmuutta vai vedättämistä. Koira oli jotenkin ihan hukassa kokoajan ja alavireinen liikkeissään muutenkin.
Ranteet auki ja uutta tokokoiraa etsimään siis. Tai ohjaajaa. Tai ehkä annetaan meille vielä mahdollisuus. Nih.
Koira oli alun alkaen vähän huonossa vireessä, kyttäili uusia ryhmäkavereita, haisteli ilmaa jne. Tästä johtuen luonnollisesti ohjaaja ei ollut rento ja normaali, joten yhtälö paskoihin treeneihin oli kutakuinkin valmis. Tehtiin (tai yritettiin tehdä) alkuun seuraamista, joka meni Pellen osalta aivan unessa ja liian takana varovasti himmaillen. Lelulla saatiin vähän parempaa tulosta ja lopetettiin pariin ihan lyhyeen pätkään, jossa koira saatiin oikealle paikalle ja hyvään kontaktiin.
Pienen tuumaustauon jälkeen otin vähän hyppyä, jossa saatiin pari ihan onnistunutta suoritusta. Alan pikkuhiljaa oppia vähemmän hätäiseksi, enkä anna sitä "istu" käskyä koiralle silloin kun se ei vielä ole vastaanottavainen.
Hyppytreenin jälkeen Pelle sai vähän takakonttihoitoa jonka jälkeen jatkoimme ruudulla. Ruudussa tein oivalluksen, että olen palkannut koiraa kokoajan enemmän tai vähemmän ruudussa olemisesta kuin sinne menemisestä... Kehun uudelleenajoittaminen ja pallopalkkaus ovat siis uusi mekanismi ruututreeniin. Pidän kuitenkin lätkän vielä ruudussa paikan merkkinä ja yritän saada koiran fakkiutumaan pallon odotukseen.
Kaukokäskyt meni aivan penkin alle. Koira ei jostain syystä noussut täydestä matkasta kertaakaan, vaan vaikutti jotenkin epävarmalta/kusettavalta/paineistuneelta. En ole ihan varma, mitä se noista oli... Lopetin omaa turhautumiseen ja hermostumiseen (jota en taaskaan osannut piilottaa).
Loppuun tunnari, jossa toisella yrittämällä saatiin pureskelua lukuunottamatta varma suoritus. Ekalla nosti väärän rivin loppuessa (aloitti keskeltä, eikä kai tajunnut, että rivi jatkui toiseenkin suuntaan) ja vasta sen jälkeen iski epävarmuus, jonka jälkeen löysi helposti oman.
Kaiken kaikkiaan vire oli läpi treenin ihan paska. En oikeesti osaa sanoa oliko tekemättömyys epävarmuutta vai vedättämistä. Koira oli jotenkin ihan hukassa kokoajan ja alavireinen liikkeissään muutenkin.
Ranteet auki ja uutta tokokoiraa etsimään siis. Tai ohjaajaa. Tai ehkä annetaan meille vielä mahdollisuus. Nih.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Kevään viimeinen halliagility
Kevään viimeinen halliagi sujui sekavissa merkeissä. Ohjaaja oli ihan kuutamolla ja Pelle hieman ylivireessä, jonka vuoksi heti alkuun hinkattiin kahden esteen jälkeistä putkea, joka oli sijoitettu ysikympin kulmaan esteisiin nähden. Pellen mielestä kun rata jatkui suoraan edessä olevalle A:lle. Tällä kertaa vika ei edes ollut olettavassa ohjauksessa, vaan koira suorastaan kiersi ohjauksen ja ohjaajan päästäkseen kontaktille (jotka muuten otti hienosti mennen tullen).
Rata kaikenkaikkiaan oli kohtuullisen erilainen, jota olemme lähiaikoina tehneet. Estevälit oli jumalattoman pitkiä ja rata rakennettu muutamista esteistä, joita mentiin edestakaisin eri suuntiin monta kierrosta (mm. kepit kolme kertaa!). Ohjaaja oli kokoajan totaalisen pihalla siitä, mitä kierrosta nyt mennään ja jouduinkin ottamaan aika monta aikalisää kesken radan unohduksien vuoksi.Hienoina kohtina voidaan mainita putken löytyminen pitkältä lähetysmatkalta, takaakierrot ja kontaktit. Haasteina jälleen kerran piiiiiiitkät hypyt, kepit ja ohjaajan sekoileminen. Ekalla kerralla pussiin mennessä Pelle löi päänsä pussin vaneriosaan niin, että halli raikasi kolahduksesta, mutta koira ei ollut milläskään.
Kaiken kaikkiaan medium tasoinen treeni. Ohjaaja mokasi siinä, että annoin koiran hinkata keppejä vähän liian pitkään, jonka vuoksi vire kepeillä hieman laski lopussa. Viimeisellä kerralla Pelle lopetti puolivälissä käsiohjauksen seuraamisen, laski pään alas ja meni lopun omatoimisesti ja puhtaasti. Näinkö mä siis vaan sekotan sitä huitomisellani...?
Marjan kommentteja mukaillen: koira on pirun hyvä, oppii nopeasti, kääntyy kokoisekseen ketterästi ja kuuntelee ohjausta. Miten hemmetissä mä saan itseni synkronoitua samalla tasolle?
Rata kaikenkaikkiaan oli kohtuullisen erilainen, jota olemme lähiaikoina tehneet. Estevälit oli jumalattoman pitkiä ja rata rakennettu muutamista esteistä, joita mentiin edestakaisin eri suuntiin monta kierrosta (mm. kepit kolme kertaa!). Ohjaaja oli kokoajan totaalisen pihalla siitä, mitä kierrosta nyt mennään ja jouduinkin ottamaan aika monta aikalisää kesken radan unohduksien vuoksi.Hienoina kohtina voidaan mainita putken löytyminen pitkältä lähetysmatkalta, takaakierrot ja kontaktit. Haasteina jälleen kerran piiiiiiitkät hypyt, kepit ja ohjaajan sekoileminen. Ekalla kerralla pussiin mennessä Pelle löi päänsä pussin vaneriosaan niin, että halli raikasi kolahduksesta, mutta koira ei ollut milläskään.
Kaiken kaikkiaan medium tasoinen treeni. Ohjaaja mokasi siinä, että annoin koiran hinkata keppejä vähän liian pitkään, jonka vuoksi vire kepeillä hieman laski lopussa. Viimeisellä kerralla Pelle lopetti puolivälissä käsiohjauksen seuraamisen, laski pään alas ja meni lopun omatoimisesti ja puhtaasti. Näinkö mä siis vaan sekotan sitä huitomisellani...?
Marjan kommentteja mukaillen: koira on pirun hyvä, oppii nopeasti, kääntyy kokoisekseen ketterästi ja kuuntelee ohjausta. Miten hemmetissä mä saan itseni synkronoitua samalla tasolle?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)