Kuten otsikko kertoo, eilen agilitattiin ekaa kertaa ulkokentällä ja ekaa kertaa uudessa ryhmässä. Rata oli talven treeneihin verrattuna käsittämättömän helppo. Pellellä (eikä edes mulla) ei ollut minkäänlaisia ongelmia sitä suorittaa, vaan vedettiin puhdas setti. Ainoa pieni miinus oli muutama (tai oikeastaan vaan yksi) hieman pitkä hyppy, jossa menetettiin aikaa. Toisella yrittämällä mutka saatiin jo jonkin verran pienemmäksi, kun ohjaaja antoi SELKEÄSTI vartaloapua ennen hyppyä siitä, mihin ollaan kääntymässä. Tämän jälkeen tehtiin muutama lelulla houkutus samalla hypyllä ja tällä keinolla mutka saatiin jo ihan naurettavan pieneksi noin isolla koiralla. Ei kai tässä voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Treenien vetäjä on tottunut hieman pienempiin agilitykoiriin ja oli kovin peloissaan näinkö näin iso ja nopea koira juoksee päin esteitä... Pellen nopeus ei sinänsä mun mielestä päätä huimaa, mutta kyllähän toki tällaisella loikalla koira etenee melko nopeasti. Ja yli tai läpi se tähän mennessä on mennyt. Ei päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti