Kevään viimeinen halliagility

Kevään viimeinen halliagi sujui sekavissa merkeissä. Ohjaaja oli ihan kuutamolla ja Pelle hieman ylivireessä, jonka vuoksi heti alkuun hinkattiin kahden esteen jälkeistä putkea, joka oli sijoitettu ysikympin kulmaan esteisiin nähden. Pellen mielestä kun rata jatkui suoraan edessä olevalle A:lle. Tällä kertaa vika ei edes ollut olettavassa ohjauksessa, vaan koira suorastaan kiersi ohjauksen ja ohjaajan päästäkseen kontaktille (jotka muuten otti hienosti mennen tullen).

Rata kaikenkaikkiaan oli kohtuullisen erilainen, jota olemme lähiaikoina tehneet. Estevälit oli jumalattoman pitkiä ja rata rakennettu muutamista esteistä, joita mentiin edestakaisin eri suuntiin monta kierrosta (mm. kepit kolme kertaa!). Ohjaaja oli kokoajan totaalisen pihalla siitä, mitä kierrosta nyt mennään ja jouduinkin ottamaan aika monta aikalisää kesken radan unohduksien vuoksi.Hienoina kohtina voidaan mainita putken löytyminen pitkältä lähetysmatkalta, takaakierrot ja kontaktit. Haasteina jälleen kerran piiiiiiitkät hypyt, kepit ja ohjaajan sekoileminen. Ekalla kerralla pussiin mennessä Pelle löi päänsä pussin vaneriosaan niin, että halli raikasi kolahduksesta, mutta koira ei ollut milläskään.

Kaiken kaikkiaan medium tasoinen treeni. Ohjaaja mokasi siinä, että annoin koiran hinkata keppejä vähän liian pitkään, jonka vuoksi vire kepeillä hieman laski lopussa. Viimeisellä kerralla Pelle lopetti puolivälissä käsiohjauksen seuraamisen, laski pään alas ja meni lopun omatoimisesti ja puhtaasti. Näinkö mä siis vaan sekotan sitä huitomisellani...?

Marjan kommentteja mukaillen: koira on pirun hyvä, oppii nopeasti, kääntyy kokoisekseen ketterästi ja kuuntelee ohjausta. Miten hemmetissä mä saan itseni synkronoitua samalla tasolle?