Ruskeat ja Ruu treenaa

Lauantaiaamuna treenattiin Ojangossa Päivin ja Pinjan kanssa ihanassa auringossa. Pellen kanssa otettiin ruututreeniä ja yksi onnistunut tunnari loppuun. Ruudun kanssa hieman takkuiltiin, sillä lätkän poisto ruudusta aiheutti a)vauhdin hiipumisen (meni kyllä laukalla, mutta mun makuun ihan liian hitaasti) ja b) haahuilun ruudussa. Päätin palata lätkälle, jossa satunnaisesti on nami ja palkata varsinaista ruutuun menoa heittämällä namin/lelun. Tämä vaatinee vähän tarkkuuskäden kalibrointia. Rivakalla seiso - käskyllä jää kyllä ruutuun ja tarjoaa melko nopeasti myös maahanmenoa. En usko, että tästä koituu suurempaa ongelmaa, joten jatketaan samaan malliin.

Loppuun tehtiin Päivin liikkuroinnilla tunnari (kapulat rivissä), joka onnistui pientä kehumisestä aiheutuvaa kapulan intopurentaa lukuunottamatta loistavasti. Koira haisteli loogisesti rivistä kapulan kerrallaan ja hyvin itsevarmasti pysähtyi keskellä olevaan, jonka nosti välittömästi ja toi. Alamme olla siinä vaiheessa, että mun täytyy alkaa häivyttämään suullista kehua oman löydyttyä, koska tuntuu, että ehkä autan taas vähän liikaa. Perisyntejä siis.

Merkkiä ja ohjatun suuntia

Viimeisessä HSKH:n VOI - ryhmän perjantaitreenissä teimme ohjattua noutoa. Pellelle on tehty ohjattua viimeeksi varmaan lähes vuosi sitten Kotkassa. Aloitin ohjaamalla koiran namin avulla merkille suoraan (joka tuntuu olevan meille se kaikkein vaikein asia...) ja viemällä kapulat about metri taakse ja muutama sivuun. Keskelle ei kapulaa laitettu. Heti ekalla yrittämällä Pelle haki hienosti oikean (tässä tapauksessa vasemman) kapulan. Hienosti jäänyt homma muistiin, sillä montaa kertaa ei viime keväänä tätä liikettä olla tehty. Suuntia ei tehty enempää, vaan aloimme keskittyä merkin treenaamiseen. Vauhti kapulalle ei ollut kummoinen, mutta matkaa oli vaan muutama metri ja selvää epävarmuutta luonnollisesti havaittavissa noin pitkän tauon jälkeen. Tämä korjaantuu varmaan ihan itsestään kun aletaan tekemään pidemmällä matkalla.

Merkin suhteen en ole oikein keksinyt sopivaa opetusmetodia. Harhanami + merkin päällä palkkaaminen ei ole toiminut, lätkällä opettaen ongelmaksi tulee vinoon jääminen jne. Tänään kokeilimme kolmatta variaatiota, joka oli ehkä kaikkein huonoin vaihtoehto. Kokeilun jälkeen palasin lätkään. Lätkällä tein pari toistoa, jonka jälkeen koira alkoi hakeutua merkille melko hyvin. Poistin lätkän ja kävin suoristamassa ja palkkaamassa namilla sen mentyä merkille. Muuten onnistui hyvin, mutta jostain syystä Pelle päätti alkaa ottamaan sitä hemmetin merkkikartiota suuhun. Komennus lopetti kartion pureskelun, mutta koira ei "arvosta" merkkiä yhtään, vaan tallaa sen jalkoihinsa ja kaataa sen mennessään merkille ja korjatessaan asentoaan.

Loppuun otetiin onnistunut paikallamakuu ja vähän seuraamista ketunhäntä kainalossa/olkapäällä. Seuraaminen oli lievästi sanottuna superia. Pitää alkaa enemmän seurauttamaan lelupalkalla, kun se tuntuu tuovan sitä virtaskaa...

Funtsin tätä merkkiasiaa lisää huomenna, nyt ei aivosolut enää jaksa toimia. Huomenna treenataan Pinjan ja Päivin kanssa aamusta Ojangossa.

Takaakiertoja, pyöritystä ja vielä takaakiertoja...

Illan treenien rata oli haastava. Paljon takaakiertoja, pyöritystä, yksi jumalaton kiihdytyssuora, muutamia houkutinpaikkoja, joista koira tuntui olevan lähes mahdotonta viedä ohitse. Silti selviydyimme radasta kohtuullisesti. Olen selvästi alkanut pitämään pyöritysradoista. Pellen kanssa ne on suhteellisen mukavia, koska koira on niin kuulolla.

Ihme kyllä, mikään kohta radasta ei tuottanut kohtuutonta ongelmaa, eikä viilaamaan jouduttu kuin muutamia ohjaushuolimattomuuksia ja ohjaamatta jättämisiä (viitoshypyn jälkeen unohdin kertoa koiralle, että menemme kutoselle ja Pelle teki turhan jättiloikan ja kävi kääntymässä kuuden metrin päässä esteestä) . Pitkä juoksusuora sai minut (tai oikeastaan Marja sai minut) tajuamaan, että suorilla mun on turha yrittää juosta koiran kanssa kilpaa, vaan hypyn jälkeen mun on otettava koira haltuun ja ohjattava sitä esteille.

Ohjauskuvioista käytin meille parhaiten sopivia (plus niitä ehkä ainoita, jotka osaan). Valsseja, saksalaista 10 muurin jälkeen, takaaleikkausta 13 ja 14 hyppyjen välissä, pakkovalssia 15 putken jälkeen, ja sylkkäriä 18 jälkeen. Sylkkäri ei kuulu meidän vahvuuksiin, mutta enpä ehtinyt sitä saksalaistakaan (jonka suunnittelin) tuohon kohtaan tehdä,  joten tällä mentiin. Hyvää oli se, että viimeistä sylkkäriä lukuunottamatta ohjasin radan kutakuinkin kuten olin suunnitellutkin. Niin ja ratapiirroksen mittasuhteissa ja esteiden sijoittelussa on vähän taiteilijan tuomaa sovellusta - äkkiseltään ainakin 4 ja 5 sekä 9/13 olivat ehkä livenä enemmän vasemmalla, eikä kepit missään nimessä noin lähellä muuria.

Kaikenkaikkiaan kiva treeni. Niin - ja kepit meni ehkä paremmin kuin koskaan. Tarkoitus ei ollut ottaa niitä radan osana ollenkaan (vaan ohjata pelkästään ekasta välistä sisään hahmottamisen vuoksi), mutta koira lähti itse hakemaan kakkosväliä. Palkkasin tästä ja lopetin sillä kertaa siihen. Erikseen otettuna teki kuitenkin huolella ja suhteellisen vauhdilla pienesti auttaen. Hienoa!

Vappu Alataloa Sporttikoirahallilla

Vapun yksityistunnilla Sporttikoirahallilla opittiin muun muassa se, että mua viedään aika ajoin kuin pässiä narussa. Olen päättänyt Pellen ollessa pentu, että se on nössykkä. Enkä ole pystynyt tätä mielikuvaa muuttamaan, vaikka olen aika-ajoin huomannut, että se jättää tekemättä asioita (vaikka osaa), odottaa useampaa käskyä ja lusmuilee. Olen vaan selittänyt tätä kaikkea itselleni jollain ihan muulla, kuin sillä tosiasialla, että Pelle ei ole nössykkä ja kyllähän Pelle vedättää.

Tunnilla oli tarkoitus katsoa kehäpalkkaamista ja vireen pidentämistä, mutta lopputulema olikin jotain ihan muuta. Minä teen jatkuvasti Pellen hommia ja autan ja helpotan tekemistä, niin ettei koiran juuri tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalla... Näin hieman karrikoidusti sanoen. Tehtiin hieman vaatimistreeniä ihan vaan sivulle tulon suhteen, virittelytreeniä, jota voin käyttää kehässä ja ennen kaikkea MUN rentoutumista, nalkuttamisen lopettamista jne. jne. Paljon opin taas itsestäni ja etenkin koirastani.

Hallissa oli paikalla Vappu, Päivi ja minä ja siitä huolimatta huomasin, että kun ryhdyttiin tekemään kisatreeniä, musta tuli puupökkelö, joka tekee kaikkia ihmeellisiä maneereja, joita en treeneissä tee. Mä tartten siis kisatreeniä, kisatreeniä, kisatreeniä ja vielä vähän kisatreeniä.

Tunti oli erittäin hyödyllinen ja tätä on saatava lisää. Kun hallikausi loppuu, täytyy ottaa satunnaisesti Vapulta tunteja Siuntiossa. Me (tai enemmänkin minä) tarvitsen sitä. Nih.

Seuraamista sulalla takapihalla

Illan ratoksi otettiin Pellen kanssa pieni seuraamissessio kuivalla nurmikolla. Lyhyesti kommentoituna: aivan loistavaa! Ainoastaan juoksussa koira vähän irtosi ja herpaantui, mutta suorat, sivuaskeleet ja käännökset sujui ihan bueno.

Loppuun tehtiin pari noutoa ihan vaan kivan tekemisen merkeissä. Molemmilla kerroilla vauhti täysi 10, ei kapulalla leikkimistä ja palautus ekalla loistava ja tokalla vähän autettuna oikein hyvä.

Ruutua Pyhtäällä

Lauantaipäivän ratoksi treenattiin lyhyesti Pellen kanssa ruutua ja vähän noutoa. Samalla testatiin hohtavanvalkoisia uusia ruutunauhoja. Nauhojen voimin (tai ilman) ruutu löytyi kivasti lätkän voimin ja siellä myös pysyttiin. Myös ruutuunmeno vauhti oli loistava.

Metallinoutoa kokeiltiin myös lyhyesti alkaen pitotreenillä ja päättäen varsinaiseen noutoon. Ensimmäistä kertaa esiintyi pientä kapulan pyörittelyä ja kolistelua. Täytynee ottaa metalli taas enemmän treeniohjelmaan mukaan ja tehdä sisällä pitoja, jotta saadaan hyvä ote palaamaan.

Kaikin puolin ihan ookoo pikatreeni. Ei mahtavaa, mutta Pellemäisen tasaista. Tai sitten mun vaatimustaso on alkanut kasvaa ja odotan joka kerta Pelleltä loistavaa suoritutumista.

Keskiviikkoagi Ojangossa

Enää kaksi talvikauden treeniä jäljellä tämän ryhmän kanssa. Ikävä tulee treenikavereita ja kouluttajaa, joka on meille sopinut loistavasti.

Keskiviikon rata oli melko kiva 2-3 luokan pyöritys. Pariinkymmeneen esteeseen mahtui pari aika pahaa kohtaa, mm. kepeille meno aika villistä kulmasta, julmetusti takaakiertoja, yybervinoja lähestymisiä jne. Pelle suoriutui mallikkaasti oikeastaan koko radasta. Ihan samaa ei voi sanoa ohjaajasta, sillä unohdin radan muistaakseni kolme kertaa.

Ekalla radalla Pellen vire oli 10+ eli aivan mahtava! Vauhtia ja intoa riitti niin, ettei ohjaaja meinannut millään pysyä perässä. Haasteena tänäänkin oli mm. hyppyjen kontrollointi eli en osaa kasata koiraa ennen kriittistä hyppyä tai antaa sille oikeanlaista vinkkiä siitä, että vauhdikkaan hyppyparin jälkeen käännytäänkin 180 astetta takaisin. Kyllähän se sieltä käskyllä tulee, mutta aikaa menee julmetusti, kun hyppy menee 5 metriä pitkäksi. Toinen päänvaivaa aiheuttanut kohta oli täysin sivusta lähestyttävä este. En vaan tajua/osaa/ehdi vekata taaksepäin niin, että koiralle jää tilaa hypätä. Tätä taas jouduttiin vähän hinkkaamaan...

Kepit jätettiin suosiolla väliin, koska olen päättänyt, etten niitä nyt näyttämällä enää tee, vaan hankin verkot, jolla aloitamme kepit alusta (tai ehkä noin 65 prossasta, sillä verkkotaustahan meiltä kyllä löytyy).

Kaiken kaikkiaan koko treenin ajan Pellen vire säilyi loistavana, vaikka parissa kohtaa jouduttiin toistoja ottamaan (mun) kyllästymiseen saakka. Once again: mahtava koira! Kuten Marja lopussa totesi: ohjaaja teki turhia mutkia ja muutaman älyttömän ohjauskuvion, mutta koira on niin hyvä, että suoriutui silti.

Ruskeiden treeniä Hyvinkäällä

Vuokrattiin muutamalle lauantaiaamulle oma hallivuoro kokoonpanolla ruskeat (Päivi, Johanna, Tiina, minä). Suunnitelmissa oli treenata Pellen kanssa ruutua, vähän hyppyä ja vähän seuraamista.

Alusta lähtien Pellellä oli ihan kiva tekemisen vire. Vähän piti kyttäillä uusia treenikavereita (etenkin Egoa ja Tombaa), mutta keskittyminen oli kohtuullista ottaen huomioon uuden paikan ja uudet koirat.

Aloitimme ruudulla, siten että ensimmäinen meno tehtiin lätkää näyttämällä. Tämän jälkeen saatiin ruutuun menoon kivasti vauhtia. Ongelma tuli lähinnä ruudussa pysymisessä, kun koiran piti joka kerta ottaa se yksi-kaksi askelta lätkältä ohjaajaan päin ennen maahanmenoa, joka tavarajunan pituisella koiralla tarkoitti sitä, että etujalat on ulkona ruudusta. Homma korjaantui sillä, että menin itse lähemmäs ja käskytin nopeammin. Eli ihan basic ratkaisu. Tätä ensi kerralla lisää, että ruutu pysyy mielessä. Ja ehkä pilkunviilaajan EI tarvitse välttämättä odottaa, että koira ehtii ihan oikeasti seisoa välissä, vaan voin käskyttää sen nopeammin (aikaisemmin tuppasi menemään suoraan maahan jo muutaman toiston jälkeen). Toisaalta aikaisemmin en ole juuri maahanmenoa ruudun yhteydessä ottanutkaan, vaan sitä on tehty ihan erikseen. Miksi siis nytkään...

Ruudun jälkeen tehtiin pätkä seuraamista ja siirryttiin hypylle. Hyppyä tehtiin lätkällä vahvistaen, jotta sain koiran heti alkuun hyppäämään tarpeeksi kauas. Viime treeneissä ongelmana oli liian lähelle jääminen. Tehtiin puolikkaita toistoja (pelkkää ylihyppyä istumisella) puolenkymmentä. Ongelma tällä kertaa oli toisen käskyn odottaminen istumisessa. Ensimmäiseen ei voinut reagoida. Prkele... Korjataan ensi kerralla. Samoin mun täytyy ottaa hyppyyn joku vinkkisana, koska Pelle ei meinaa millään tajuta katsoa hyppyä, kun siirrytään edelliseltä liikkeeltä esteelle. Se vaan toljottaa minua täydellisessä kontaktissa. Tämä aiheuttaa sen, että ekalla käskyllä se ei tajua lähteä.

Loppuun tehtiin vielä tunnari, joka ekalla yrittämällä meni ensimmäistä kertaa ever ihan palasiksi. Jostain syystä Pelle ei tajua ympyrämuotoon epämääräisesti sijoitetun kapulameren keskellä olevaa kapulaa ja kaikki ympyrällä olevat haisteltuaan se luovuttaa ja tuo minkä tahansa. Uusintayritys antoi saman tulokset, vaikka kapulat olivat rivissä. Pienen tauon jälkeen kuitenkin saatiin hieno ja varma onnistuminen. Ei siis enää toistaiseksi keskellä olevaa kapulaa, koska eihän se keskellä ole kokeessakaan. Nih.

Loppuun paikkamakuu, no problems. Summa summarum: medium hyvä treeni. Ei loistava, muttei täysin paskakaan.

Perjantain kaukotreeniä

Ojangon perjantaitreenien pääteemana oli kaukokäskyt. AVO - siirrot sujui mallikkaasti jopa yli 5 metrin matkasta - muutama maahanmeno tosin vaati tuplakäskytyksen, koska koira ei tainnut oikeesti huomata käskyä vilkuillessaan vieressä tehtävää luoksetuloa.

Seiso-maahan-seiso, samoin kuin seiso-istu-seiso toimii nokan edestä kauniisti lukuunottamatta pientä kiertämistä oikealle. Tämä vaatii pohtimista... Todennäköisesti johtuu siitä, että palkka tulee oikeasta kädestä, mutta pitäisi nähdä video, jotta pystyy sanomaan millä korjataan. Täytyy yrittää siirtää palkkaa molempiin käsiin satunnaisesti, jotta saan koiran suoristumaan. Pelle on muutenkin leimautunut ko. siirtojen suhteen tosi vahvasti oikeaan käteen, eikä vaihdot toimineet ollenkaan, kun siirsin palkan vasuriin. Myös tämä vaatii työtä-työtä-työtä.

Kaukojen lisäksi tehtiin seuraamista, hyppyä ja noutoa. Seuraaminen on äärimmäisen kaunista ensimmäiseen stoppiin saakka TAI vaihtoehtoisesti ensimmäisen about 10-20 metriä, jonka jälkeen koira alkaa vähän vaeltaa sivusuunnassa eli irtoaa. Samoin kontakti ei meinaa pitkillä matkoilla pysyä, vaikka paikan pitääkin. Pelle vaikuttaa vähän siltä, kun joko tylsistyisi tai unohtaisi mitä pitikään tehdä, kun apua ei tule. Eli toisinsanoen olen TAAS auttanut sitä liikaa. Mitä ilmeisemmin seuraamiseen pitää löytyä lisää intoa ja uusia, erilaisia tapoja treenata. Ehkä Lentsun leirillä sitten... Mun perisynty taitaa olla se, että yritän ratkaista kaiken itse.

Hyppy meni mukavasti, tehtiin pelkkiä ylimenoja istumisella ilman paluuta. Nouto OK, mutta palautuksessa oli taas tuttua kankeutta, vaikka vähän yritin helpottaakin. Ehkä tähänkin vaikuttaa vire, koska tuntuu, että korkeammassa vireessä Pelle unohtaa funtsia palautuksen hankaluutta ja tulee rennosti ja nopeasti sivulle palautukseen, mutta vireen ollessa hieman matalampi, alkaa palautus olla vaikeaa.

Vire on läpi treenin suhteellisen hyvä, mutta ei loistava. Taisi tosin johtua ohjaajasta, koska oma fiilis ei ollut niin rento. Huomenna harjoitukset jatkuu. Suunnitelmissa on kivoja juttuja eli ruutua, tunnaria ja vähän hyppyä.

Suhteellisen onnistunut agirata

Agilityn viikkotreenit Ojangossa. Rata oli meille kiva. Sopivassa suhteessa pyöritystä ja vauhtia. Ohjaaja sai synkattua liikkensä melko hyvin ja koira toimi oikein kivasti. Parinkymmenen esteen radassa ainoastaan yksi kohta tuotti hieman ongelmia (tähän ei laskettu sitä kohtaa kun ohjaaja unohti radan). Radan lopussa oli U - putki, jonka jälkeen melko suorassa hyppy ja viimeisenä  toinen hyppy noin kasikympin kulmassa edelliseen nähden. Parilla ekalla yrityksellä koira hyppäsi todella reippaasti pitkäksi ja viimeinen este meni tai meinasi mennä ohi. Vasta kun ohjaaja malttoi odottaa koiraa putkesta ja VIEDÄ koira suoran hypyn yli ENNAKOIDEN tiukkaa käännöstä, homma onnistui. Ei voi kun taas kerran todeta, että kyllä se vaan on helkkarin kääntyvä koira kokoonsa nähden.

Kontaktit otettiin taas loistavasti - yksi puomin ylösmeno loikattiin ja otettiin uusiksi, mutta alasmeno jäi aivan loistavasti. Jopa A:n ylösmeno osui pinnalle jokaisella kerralla. Putket löytyi hyvin, jopa täysin kuolleesta kulmasta tullessa. Tähän olin supertyytyväinen, koska yhdessä vaiheessa putkiin lähetyksissä takkuiltiin. Keppejä ei otettu kuin kerran radan osana (en malttanut jättää ottamatta) kädellä auttaen. Sujui mukavasti ja näemmä sisäänmeno alkaa hahmottua ilman käsihoukutintakin. Vire ja vauhti riitti hyvin molemmilla suorituskerroilla loppuun saakka. Kaikin puolin olen treeniin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka viimeinen pitkä hyppy ja oma unohdus vähän himmentääkin fiilistä.

Agilityn lomassa otettiin tällä kertaa vaan ihan minimaalinen seuraamisharjoitus sivuaskelineen, eikä mitään muuta.

Pääsiäistreeniä Ojangossa

Eilen treenailtiin rhodeporukalla (ruskeat vahvistettuna Pinjan Ruulla) Ojangon hallilla. Kokoonpano oli Sini, Elina, Pinja ja minä. Pelle aloitteli kivalla vireellä kuten aina. Tehtiin paikkamakuu, jossa hieno pelastus itseltäni ja Pelleltä, kun juuri piiloon mennessäni Diego lähti moikkaamaan Pellen vieressä ollutta Adaa. Pelle nousi, mutta pienellä äänenkorotuksella meni takaisin maahan ja unohti toisen uroksen tuijottelun. Kävin välittömästi palkkaamassa ja rentouttamassa testolla käyvän uroksen ja palautin riviin. Makuu sujui leppoisasti.

Makuun jälkeen yritin jälleen jäljitellä koetunnelmaa ja vein koiran suoraan takaisin häkkiin. Noin kymmenen minuutin häkittämisen jälkeen otin seuraamista käännöksillä ja sivuaskeleilla - vähän liian pitkään - ilman välipalkkaa ja loppua kohden huomasi kontaktin hiipumisen. Tyhmä ohjaaja. Tätä ei oltaisi tarvittu.

Seuraamisen jälkeen yritin tehdä ketjutustreenejä ilman palkkaa hankalimmilla liikkeillä eli alkuun kierroksia nostattava nouto, jonka jälkeen hyppy ja viimeisenä kaukot. Hypyssä hieman räpellettiin, kaukot sujui täydellisesti. YRITIN olla kokeenomainen eli myös välikehut vaihdoissa jäivät pois. Yritin korvata ne leveällä hymyllä onnistumisen merkiksi. Kaukojen jälkeen tuli namipalkkaa.

Tämän jälkeen sähläsin itse treenaamisen suhteen ja teimme vähän mitä sattuu. Joukossa kuitenkin toistamiseen onnistunut nouto, loistava luoksetulo, hyviä hyppynoudon pätkiä ja  oikein hyvä tunnari (kapulan purentaa lukuunottamatta). Hyppy meni levälleen, koska ensinnäkin en tajunnut heti korjata lätkällä liian lähelle jäävää koiraa ja toiseksi parin liikkeen jälkeen perään tehty hyppynouto hieman sekoitti koiraa. Näitä ei siis enää samalla kerralla toistaiseksi. Samoin räpelsimme merkin kanssa... Päivin ehdottama harhanami-treeni EI sovi meille, vaan taidan aloittaa alusta lätkällä. Lätkän "ongelmaksi" koen sen, että koira ei käänny minuun päin merkillä, vaan jää vinoon. Ehkä tämä korjaantuu ajan kanssa, kun merkistä tulee vahvempi ja alan palkkaamaan itse lätkälle (lätkällä olevan namin sijaan)? Jokatapauksessa harhanami-sähellys saa osaltamme jäädä. Aamen. Niin ja tämän kaiken välissä koira toki kävi häkissä lepäämässä.

Seuraavalle treenikerralle tarvitaan KIVAA seuraamista, hyppyä-hyppyä-hyppyä ja KIVAA noudon palautustreeniä. Sekä sitä useamman liikkeen ketjuttamista ilman palkkaa. Tietty.