Vapun yksityistunnilla Sporttikoirahallilla opittiin muun muassa se, että mua viedään aika ajoin kuin pässiä narussa. Olen päättänyt Pellen ollessa pentu, että se on nössykkä. Enkä ole pystynyt tätä mielikuvaa muuttamaan, vaikka olen aika-ajoin huomannut, että se jättää tekemättä asioita (vaikka osaa), odottaa useampaa käskyä ja lusmuilee. Olen vaan selittänyt tätä kaikkea itselleni jollain ihan muulla, kuin sillä tosiasialla, että Pelle ei ole nössykkä ja kyllähän Pelle vedättää.
Tunnilla oli tarkoitus katsoa kehäpalkkaamista ja vireen pidentämistä, mutta lopputulema olikin jotain ihan muuta. Minä teen jatkuvasti Pellen hommia ja autan ja helpotan tekemistä, niin ettei koiran juuri tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalla... Näin hieman karrikoidusti sanoen. Tehtiin hieman vaatimistreeniä ihan vaan sivulle tulon suhteen, virittelytreeniä, jota voin käyttää kehässä ja ennen kaikkea MUN rentoutumista, nalkuttamisen lopettamista jne. jne. Paljon opin taas itsestäni ja etenkin koirastani.
Hallissa oli paikalla Vappu, Päivi ja minä ja siitä huolimatta huomasin, että kun ryhdyttiin tekemään kisatreeniä, musta tuli puupökkelö, joka tekee kaikkia ihmeellisiä maneereja, joita en treeneissä tee. Mä tartten siis kisatreeniä, kisatreeniä, kisatreeniä ja vielä vähän kisatreeniä.
Tunti oli erittäin hyödyllinen ja tätä on saatava lisää. Kun hallikausi loppuu, täytyy ottaa satunnaisesti Vapulta tunteja Siuntiossa. Me (tai enemmänkin minä) tarvitsen sitä. Nih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti