Viimeisessä HSKH:n VOI - ryhmän perjantaitreenissä teimme ohjattua noutoa. Pellelle on tehty ohjattua viimeeksi varmaan lähes vuosi sitten Kotkassa. Aloitin ohjaamalla koiran namin avulla merkille suoraan (joka tuntuu olevan meille se kaikkein vaikein asia...) ja viemällä kapulat about metri taakse ja muutama sivuun. Keskelle ei kapulaa laitettu. Heti ekalla yrittämällä Pelle haki hienosti oikean (tässä tapauksessa vasemman) kapulan. Hienosti jäänyt homma muistiin, sillä montaa kertaa ei viime keväänä tätä liikettä olla tehty. Suuntia ei tehty enempää, vaan aloimme keskittyä merkin treenaamiseen. Vauhti kapulalle ei ollut kummoinen, mutta matkaa oli vaan muutama metri ja selvää epävarmuutta luonnollisesti havaittavissa noin pitkän tauon jälkeen. Tämä korjaantuu varmaan ihan itsestään kun aletaan tekemään pidemmällä matkalla.
Merkin suhteen en ole oikein keksinyt sopivaa opetusmetodia. Harhanami + merkin päällä palkkaaminen ei ole toiminut, lätkällä opettaen ongelmaksi tulee vinoon jääminen jne. Tänään kokeilimme kolmatta variaatiota, joka oli ehkä kaikkein huonoin vaihtoehto. Kokeilun jälkeen palasin lätkään. Lätkällä tein pari toistoa, jonka jälkeen koira alkoi hakeutua merkille melko hyvin. Poistin lätkän ja kävin suoristamassa ja palkkaamassa namilla sen mentyä merkille. Muuten onnistui hyvin, mutta jostain syystä Pelle päätti alkaa ottamaan sitä hemmetin merkkikartiota suuhun. Komennus lopetti kartion pureskelun, mutta koira ei "arvosta" merkkiä yhtään, vaan tallaa sen jalkoihinsa ja kaataa sen mennessään merkille ja korjatessaan asentoaan.
Loppuun otetiin onnistunut paikallamakuu ja vähän seuraamista ketunhäntä kainalossa/olkapäällä. Seuraaminen oli lievästi sanottuna superia. Pitää alkaa enemmän seurauttamaan lelupalkalla, kun se tuntuu tuovan sitä virtaskaa...
Funtsin tätä merkkiasiaa lisää huomenna, nyt ei aivosolut enää jaksa toimia. Huomenna treenataan Pinjan ja Päivin kanssa aamusta Ojangossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti