lauantai 1. joulukuuta 2012
Aamun tokoanalyysiä
Funtsailin taas aamuyön pimeinä tunteina tokotreenejä ja tajusin (ja päätin!) monta asiaa. Niinkuin, että mun ei kannata virallisissa ryhmätreeneissä treenata kuin yksi tai kaksi settiä, jolloin itse jaksan olla "over the moon". Viime maanantain kierrostreeni taas kerran muistutti, että lopeta siihen täydelliseen asenteeseen hemmetti vieköön. Äläkä treenaa sitä asennetta hiipuvaksi ja lopeta sitten vasta. Jälkiviisautta...
lauantai 24. marraskuuta 2012
Ojangon tokokoe
Ojangon tokokokeesta jäi käteen lopulta ihan hyvä mieli. Pelle oli iloinen ja virkeä loppuun saakka ja teki oikein hyviäkin juttuja. Eniten tosin iloisten siitä ilosta! Ihan sama, että jotkut temput meni vähän metsään.
Seuraaminen oli luokatonta - 6,5 (haahuili, jäi ja hengaili - ekalla suoralla ihan hyvää seuraamista, mutta sen jälkeen katosi).Tätä en ihmettele yhtään, koska ehkä mäkin olisin Pellenä mielummin haahuillut, kun tehnyt töitä sen kummallisen rautakangen kanssa.
Maahanmenon alkuseuraaminen huonoa ja annoin turhaan toisen käskyn - 7,5. Luoksetulo super mahtavalla pysähdyksellä ja tästä saatiin erikoiskehut tuomarilta - 9,5. Seisomisen alkuseuruu huonoa ja valmistelevassa osiossa koira kävi noutamassa lattiaan liimatun teipinpätkän (joo ihan oikeesti!), mutta palasi ja pysähtyi - X.
Nouto hieno ja nopea muuten, mutta... palautettaessa teki hienon kunniakierroksen mun selän taakse ja esitteli kapulan yleisölle sekä palautti sen poikittain mun taakse (WTF?) - X. Kaukoissa ei noussut toisellakaan käskyllä, joten annoin olla ja tokassa setissä nousi tokalla käskyllä hyvin epävarmasti ja meni maahan. Tätä mun täytyy pohtia - eikö riitä motivaatio, onko se epävarma vai missä vika?
Hyppy oli muuten ok, mutta se perskele karkasi hypylle jo ennen kuin liikkuri edes ehti kysyä, ollaanko valmiita. Tämä oli uutta, mutta lasken sen taas Pellen kohdalla positiiviseksi virheeksi, koska sillä vielä viimeisessä liikkeessä oli vauhtia ja virettä karata :)
Kokeen pohjalta tein päätöksiä ja analyysiä:
- handlaan jo aika hyvin liikkeiden välit eli olen rento ja iloinen ja koira innostuu pikku juoksentelusta ja mun hillumisesta
- ongelmakohta on mun käytös ja jäykistely liikkeiden aikana - kun liikkuri kysyy, olenko valmis, musta tulee outo rautakanki - etenkin seuraamisessa
- tästä johtuen mä alan saakeli hymyillä ja noudattamaan Sadun vinkkiä "velmuilusta" nyt JOKA treeneissä
- ketjuttamisessa treenaan nyt enemmän ja usein ja paljon viimeisenä liikkeenä kaukoja, jonka jälkeen tulee superpalkka - yritän siis nostaa liikkeen arvoa
- kaukoja tehdään myös himassa iltaruuan jälkkärillä vaihtelevasti niin, että palkka tulee joko ekasta noususta tai lyhyen sarjan jälkeen tai joskus tehdään oikein pitkiä sarjoja
- luoksetulon palautukseen tartten vinkkejä - treeneissä noita kunniakierroksia ei tehdä, vaan Pelle reagoi pelleilemällä silloin kun minä jännitän (Korrilta vinkkinä saatua seuruulla jatkamista olen tehnyt, mutta en nyt osaa vielä sanoa, onko se meille sittenkään se oikea ratkaisu - ehkäpä jos sitten vapautan suoraan seuruusta lelulle tai namille tai juoksulle...?
- seuraamisessa otetaan käyttöön suuri ilo ja velmuilu - mun on siirrettävä oma ajatus siihen, että kohta se lelupalkka ja kiva on tulossa - ihan kohta - jotta saan sen siirrettyä koiraankin
Että tällästä nyt päällimmäisenä...
Seuraaminen oli luokatonta - 6,5 (haahuili, jäi ja hengaili - ekalla suoralla ihan hyvää seuraamista, mutta sen jälkeen katosi).Tätä en ihmettele yhtään, koska ehkä mäkin olisin Pellenä mielummin haahuillut, kun tehnyt töitä sen kummallisen rautakangen kanssa.
Maahanmenon alkuseuraaminen huonoa ja annoin turhaan toisen käskyn - 7,5. Luoksetulo super mahtavalla pysähdyksellä ja tästä saatiin erikoiskehut tuomarilta - 9,5. Seisomisen alkuseuruu huonoa ja valmistelevassa osiossa koira kävi noutamassa lattiaan liimatun teipinpätkän (joo ihan oikeesti!), mutta palasi ja pysähtyi - X.
Nouto hieno ja nopea muuten, mutta... palautettaessa teki hienon kunniakierroksen mun selän taakse ja esitteli kapulan yleisölle sekä palautti sen poikittain mun taakse (WTF?) - X. Kaukoissa ei noussut toisellakaan käskyllä, joten annoin olla ja tokassa setissä nousi tokalla käskyllä hyvin epävarmasti ja meni maahan. Tätä mun täytyy pohtia - eikö riitä motivaatio, onko se epävarma vai missä vika?
Hyppy oli muuten ok, mutta se perskele karkasi hypylle jo ennen kuin liikkuri edes ehti kysyä, ollaanko valmiita. Tämä oli uutta, mutta lasken sen taas Pellen kohdalla positiiviseksi virheeksi, koska sillä vielä viimeisessä liikkeessä oli vauhtia ja virettä karata :)
Kokeen pohjalta tein päätöksiä ja analyysiä:
- handlaan jo aika hyvin liikkeiden välit eli olen rento ja iloinen ja koira innostuu pikku juoksentelusta ja mun hillumisesta
- ongelmakohta on mun käytös ja jäykistely liikkeiden aikana - kun liikkuri kysyy, olenko valmis, musta tulee outo rautakanki - etenkin seuraamisessa
- tästä johtuen mä alan saakeli hymyillä ja noudattamaan Sadun vinkkiä "velmuilusta" nyt JOKA treeneissä
- ketjuttamisessa treenaan nyt enemmän ja usein ja paljon viimeisenä liikkeenä kaukoja, jonka jälkeen tulee superpalkka - yritän siis nostaa liikkeen arvoa
- kaukoja tehdään myös himassa iltaruuan jälkkärillä vaihtelevasti niin, että palkka tulee joko ekasta noususta tai lyhyen sarjan jälkeen tai joskus tehdään oikein pitkiä sarjoja
- luoksetulon palautukseen tartten vinkkejä - treeneissä noita kunniakierroksia ei tehdä, vaan Pelle reagoi pelleilemällä silloin kun minä jännitän (Korrilta vinkkinä saatua seuruulla jatkamista olen tehnyt, mutta en nyt osaa vielä sanoa, onko se meille sittenkään se oikea ratkaisu - ehkäpä jos sitten vapautan suoraan seuruusta lelulle tai namille tai juoksulle...?
- seuraamisessa otetaan käyttöön suuri ilo ja velmuilu - mun on siirrettävä oma ajatus siihen, että kohta se lelupalkka ja kiva on tulossa - ihan kohta - jotta saan sen siirrettyä koiraankin
Että tällästä nyt päällimmäisenä...
maanantai 5. marraskuuta 2012
Blogi palaa elämään
Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin taas treenipäiväkirjan. Kesällä pidimme kyllä taukoa melkein 1,5 kk treeneistä, mutta sen jälkeen kirjoittelu vain jotenkin jäi. Välillä on siis tapahtunut ainakin se, että treenit siirtyivät jälleen halliin ja aloitimme Satu Hakolan ryhmässä. Satu vaikuttaisi olevan meille oikein hyvä ohjaaja. Sadulla on ollut samankaltaisia haasteita itsellään ja selkeesti siksi meille paljon annettavaa.
Mikähän siinä on, että Pelle näyttää vaan olevan hallitokoilija? Kesän haahuilut ja puolivireessä treenaamiset on taas historiaa, kun pääsimme sisälle. Viime talvena koettu ihana supervire on taas tullut takaisin...
Mikähän siinä on, että Pelle näyttää vaan olevan hallitokoilija? Kesän haahuilut ja puolivireessä treenaamiset on taas historiaa, kun pääsimme sisälle. Viime talvena koettu ihana supervire on taas tullut takaisin...
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Putkeen vai kiipee?
Viikkotreeneissä tällä kertaa tehtiin kahta lyhyttä radanpätkää. Ensimmäinen oli meille varsin hyödyllinen: A:n alla U:na oleva putki ja siitä tähtiasetelmassa neljä hyppyä, jonka kautta lähetettiin vuorotellen molempiin päihin putkea ja viimeisellä kierroksella vasta A:alle. Olin kovasti yllättynyt, kuinka hyvin putket lopulta löytyi. A:alle Pelle yritti oikeastaan vaan ekalla kierroksella yhden kerran. Osasin ehkä kuitenkin ohjata sen putkille selkeästi alas ja A:alle eri käskyllä ylös. Vaikka A:lle koiraa ei juurikaan tarvitse ohjata, vaan pienikin vinkkisana riittää. Oikein oikein hyvä treeni meille.
Toinen pätkä oli tehty kahdesta rinnakkain olevasta hypystä, vierekkäin olevista kepeistä (molemmat puolikkaita) ja näiden kahden suoran päässä U:n olevasta putkesta. En tehnyt Pellen kanssa tätä kokonaisena, vaan lähinnä pelkkiä keppejä molemmilta puolilta ja muutaman kerran hypyn kautta. Kepit alkavat löytyä (helpolta puolelta ohjattuna) jo aika hyvin ja hienosti Pelle ne suorittaakin suht itsenäisesti. Vaikealta puolelta joutuu hieman avittamaan. Vaatii siis vasemman puolen treeniä selkeästi.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Hienoa seuraamista for long time!
Tiistain Ojanko-tokossa ohjelmassa oli paikkamakuun lisäksi lyhyitä seuraamisia, luoksetuloa ja ohjattua noutoa.
Seuraaminen oli pitkästä aikaa oikein mallikasta. Tehtiin ihan lyhyitä pätkiä, niin lyhyitä ettei tylsistymistä ja haihattelua ehtinyt tulla ja jokaisen pätkän jälkeen reilu ja ILOINEN palkka. Näihin olin erittäin tyytyväinen. Kontakti pysyy jostain syystä paremmin hieman hitaammalla tempolla - hitaassa käynnissä se on jopa erinomaista.
Luoksetulo oli "ihan okei". Pysähdys oli varmaan ekaa kertaa vähän hidas ja epätarkka, jonka vuoksi tein muutaman vahvisteen heti perään pallolla. Ja lopuksi vielä muutama läpijuoksu, jossa vauhtia saatiinkin niin että piisaa.
Noudoista valittiin ohjattu ihan vaan sillä perusteella, että tasamaanoudon suhteen ei ole tällä hetkellä mitään ongelmia ja hyppyä en halua nyt sotkea hyppynoudolla. Ohjattua tehtiin suoraan merkiltä (vietynä) yhdellä kapulalla. Suunta löytyi hienosti, tehtiin kolme noutoa oikealla, joista yhdellä koira varasti kapulalle. Palkkasin varastamisestakin, koska en usko, että liikainto tulee koskaan olemaan meille kovin suuri ongelma. Karatun jälkeen kuitenkin Pelle taas aavisti, ettei ihan nappiin mennyt, eikä meinannut seuraavalla lähteä, vaan vaati hieman kehoitusta. Lopulta kuitenkin haki, vaikka yritin kaikin tavoin homman hajottaa kehumalla ihan väärissä kohdissa. Milloinkohan mä opin?
Seuraaminen oli pitkästä aikaa oikein mallikasta. Tehtiin ihan lyhyitä pätkiä, niin lyhyitä ettei tylsistymistä ja haihattelua ehtinyt tulla ja jokaisen pätkän jälkeen reilu ja ILOINEN palkka. Näihin olin erittäin tyytyväinen. Kontakti pysyy jostain syystä paremmin hieman hitaammalla tempolla - hitaassa käynnissä se on jopa erinomaista.
Luoksetulo oli "ihan okei". Pysähdys oli varmaan ekaa kertaa vähän hidas ja epätarkka, jonka vuoksi tein muutaman vahvisteen heti perään pallolla. Ja lopuksi vielä muutama läpijuoksu, jossa vauhtia saatiinkin niin että piisaa.
Noudoista valittiin ohjattu ihan vaan sillä perusteella, että tasamaanoudon suhteen ei ole tällä hetkellä mitään ongelmia ja hyppyä en halua nyt sotkea hyppynoudolla. Ohjattua tehtiin suoraan merkiltä (vietynä) yhdellä kapulalla. Suunta löytyi hienosti, tehtiin kolme noutoa oikealla, joista yhdellä koira varasti kapulalle. Palkkasin varastamisestakin, koska en usko, että liikainto tulee koskaan olemaan meille kovin suuri ongelma. Karatun jälkeen kuitenkin Pelle taas aavisti, ettei ihan nappiin mennyt, eikä meinannut seuraavalla lähteä, vaan vaati hieman kehoitusta. Lopulta kuitenkin haki, vaikka yritin kaikin tavoin homman hajottaa kehumalla ihan väärissä kohdissa. Milloinkohan mä opin?
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Tarjoamistreeniä olohuoneessa
Yhtenä isona läksynä Lentsulta jäi käpäliin Pellen tarjoamistreeni. Eli tarkoitus on opettaa lähes pilalle lellitty ja autettu Pelle tarjoamaan asioita. Aloitimme sen heti tänään telkeämällä Uno paran makuuhuoneeseen ja ottamalla maksakupin esiin pöydälle. Ihme kyllä, tarjoaminen tuntui tulevan tässä tilanteessa Pelleltä ihan luonnostaan. Tarjottavien asioiden listalla oli sivulle tuloa, sivulle tuloa ja sivulle tuloa. Kerran taisi tulla pelkkä istuminen ja kerran maahanmeno, mutta yllätykseksi ja iloksi koira tuntui ensisijaisesti tarjoavan perusasentoa. Mahtavaa! Enkä edes nipottanut asennon suoruudesta, vaan palkkasin täydestä sydämestä jokaisesta oma-aloitteisesta yrittämisestä.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Lentsun tokoleiri Siuntiossa
Mistähän aloittaisi.... Taas on saatu mielettömästi uutta ajateltavaa ja uusia visioita liikkeiden opettamisesta ja Pellen seuraamisvireen parantamisesta. Erityisesti miettimään pisti Lentsun luento tokomotivaatiosta ja toteamus, jonka mukaan koiralla on tokoon ihan yhtä suuri motivaatio kuin ohjaajalla. Omasta mielestäni kun mulla on aina treenatessa korkea motivaatio tokoon.
Toinen mainio pointti oli se, että ohjaajan olisi syytä etukäteen funtsia uutta liiketta tai temppua opetettaessa, mikä saa koiran haluamaan mennä ruutuun, istumaan 2 minuuttia paikalla, noutamaan kapulaa tai vaikka menemään liikkestä maahan? Pistää miettimään.
Pellen kanssa otettiin lauantaina seuraamista ja noudon palauttamista. Seuraaminen oli just yhtä huonoa kuin se huonoimmillaan on. Ei hyvä sinänsä, että ongelma tuli selkeästi esiin. Mitään varsinaista uutta oivallusta en saanut seuraamisvireen ja motivaation parantamiseen, mutta vahvistusta nykyiselle "seuraamisentreenausohjelmalle" ja hyviä neuvoja siitä, mitä ei ainakaan pidä tehdä. Eli se koiran auttaminen ja kannustaminen saa nyt jäädä. Samoin koin ahaa - elämyksen seuraamisen suhteen siinä, että ei sen seuraamistreeninkään tarvitse olla niin kaavamaista, vaan myös seuraamistreeniin on miljoona eri tapaa.
Noudon palautuksessa saimme kolmannella yrittämällä (pienen palkkaamattoman seuraamisen jälkeen) ongelman esiin: eli Pelle saattaa tuoda kapulan takaisin ihan mihin sattuu. Kuten puoliksi poikittain mun eteen. Pienen reagoimattomuuden jälkeen koira alkoi kuitenkin korjata itse asentoaan, kun palkkaa ei tullut. Tämä oli hieno huomio. Eli taas kerran: auttamisen pitää loppua.
Sunnuntaina tehtiin ruutua, jonka päätin muutamien kokeilujen jälkeen opettaa kokonaan uudestaan. Pelle on turhan fiksu ollakseen menemättä ruutuun silloin kun tietää, että palkka tulee kuitenkin minulta/avustajalta. Eli tästä lähtien metodina on
1) Ruutuunmeno motivaation kasvattaminen näkyvällä palkalla (vaatii avustajan)
2) Kosketusalustan opettaminen (joka myöhemmin viedään ruutuun)
Päällimmäisenä jäi käteen tarjoamistreenaaminen. Eli johtuen siitä, että Pelleä on pienestä pitäen autettu joka jumalan kohdassa, jossa sen vähänkin olisi pitänyt tehdä jotain itse, se ei ole kovin oma-aloitteinen. Tästä lähtien siis Pelleä palkataan niin kotona kuin lenkillä kaikesta tekemisen tarjoamisesta.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli aivan loistava. Tässä vielä muistilistanomaisesti muutamia pointteja lyhyesti:
- valmiita liikkeitä vain testataan, muuten kaikki treeni paloissa ja mahdollisimman erilaisilla metodeilla treenattuna
- haetaan mahdollisimman erilaisia tapoja treenata ja testata treenin vaikuttavuutta (kaukot selin, seuraaminen pujotellen ja kaarrellen, jättävät "leikin" yhteydessä jne.)
- osaavallakin koiralla "pentutreenejä" vahvistamaan perusasioiden osaamista (imutusseuraamista, autettu luoksetuloa, kapulan pitoja, piilotettu yksi tunnari jne.)
- seuraamisen tms. (esim. askeleet) treenaaminen siten, että palkka heitetään etukäteen eteen -> hetsaus -> vaatiminen -> vapautus (kun koira luopuu haluamastaa, se pääsee palkan luokse)
- treeneihin saa enemmän tehoa, kun niputtaa samalle treenikerralle samantyyppiset liikkeet: kaikki maahanmenot, kaikki noudot, kaikki paikallaolot, kaikki istumiset jne. -> samalla "vaivalla" saadaan tuplateho ja toisaalta koira ei kyllästy saman liikkeen toistamiseen
Tunnari:
- back to basics: piilotetaan nurmikolle yhtä kapulaa (viedään yhdessä), poistutaan kauemmasja lähetetään koira (saadaan myös vauhtia)
Noudot:
- noudon palautukseen saadaan nopeutta samalla periaatteella kuin tunnarissa: heitto & hetsaus, jonka jälkeen poistutaan taaksepäin ja lähetetään koira kapulalle
Ruutu:
- opetetaan erikseen kosketusalusta (paikka ja pysyminen ruudussa)
- motivaatio ruutuun menoon erikseen AINA näkyvällä palkalla (lelu, ruokakuppi)
- yhdistetään nämä kaksi
Merkki:
- biletys merkin takana, pysäytys käskyllä ja heitetty palkka koiran ohittaessa merkin
- TAI tarjoamalla (aloitetaan kotona)
Toinen mainio pointti oli se, että ohjaajan olisi syytä etukäteen funtsia uutta liiketta tai temppua opetettaessa, mikä saa koiran haluamaan mennä ruutuun, istumaan 2 minuuttia paikalla, noutamaan kapulaa tai vaikka menemään liikkestä maahan? Pistää miettimään.
Pellen kanssa otettiin lauantaina seuraamista ja noudon palauttamista. Seuraaminen oli just yhtä huonoa kuin se huonoimmillaan on. Ei hyvä sinänsä, että ongelma tuli selkeästi esiin. Mitään varsinaista uutta oivallusta en saanut seuraamisvireen ja motivaation parantamiseen, mutta vahvistusta nykyiselle "seuraamisentreenausohjelmalle" ja hyviä neuvoja siitä, mitä ei ainakaan pidä tehdä. Eli se koiran auttaminen ja kannustaminen saa nyt jäädä. Samoin koin ahaa - elämyksen seuraamisen suhteen siinä, että ei sen seuraamistreeninkään tarvitse olla niin kaavamaista, vaan myös seuraamistreeniin on miljoona eri tapaa.
Noudon palautuksessa saimme kolmannella yrittämällä (pienen palkkaamattoman seuraamisen jälkeen) ongelman esiin: eli Pelle saattaa tuoda kapulan takaisin ihan mihin sattuu. Kuten puoliksi poikittain mun eteen. Pienen reagoimattomuuden jälkeen koira alkoi kuitenkin korjata itse asentoaan, kun palkkaa ei tullut. Tämä oli hieno huomio. Eli taas kerran: auttamisen pitää loppua.
Sunnuntaina tehtiin ruutua, jonka päätin muutamien kokeilujen jälkeen opettaa kokonaan uudestaan. Pelle on turhan fiksu ollakseen menemättä ruutuun silloin kun tietää, että palkka tulee kuitenkin minulta/avustajalta. Eli tästä lähtien metodina on
1) Ruutuunmeno motivaation kasvattaminen näkyvällä palkalla (vaatii avustajan)
2) Kosketusalustan opettaminen (joka myöhemmin viedään ruutuun)
Päällimmäisenä jäi käteen tarjoamistreenaaminen. Eli johtuen siitä, että Pelleä on pienestä pitäen autettu joka jumalan kohdassa, jossa sen vähänkin olisi pitänyt tehdä jotain itse, se ei ole kovin oma-aloitteinen. Tästä lähtien siis Pelleä palkataan niin kotona kuin lenkillä kaikesta tekemisen tarjoamisesta.
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli aivan loistava. Tässä vielä muistilistanomaisesti muutamia pointteja lyhyesti:
- valmiita liikkeitä vain testataan, muuten kaikki treeni paloissa ja mahdollisimman erilaisilla metodeilla treenattuna
- haetaan mahdollisimman erilaisia tapoja treenata ja testata treenin vaikuttavuutta (kaukot selin, seuraaminen pujotellen ja kaarrellen, jättävät "leikin" yhteydessä jne.)
- osaavallakin koiralla "pentutreenejä" vahvistamaan perusasioiden osaamista (imutusseuraamista, autettu luoksetuloa, kapulan pitoja, piilotettu yksi tunnari jne.)
- seuraamisen tms. (esim. askeleet) treenaaminen siten, että palkka heitetään etukäteen eteen -> hetsaus -> vaatiminen -> vapautus (kun koira luopuu haluamastaa, se pääsee palkan luokse)
- treeneihin saa enemmän tehoa, kun niputtaa samalle treenikerralle samantyyppiset liikkeet: kaikki maahanmenot, kaikki noudot, kaikki paikallaolot, kaikki istumiset jne. -> samalla "vaivalla" saadaan tuplateho ja toisaalta koira ei kyllästy saman liikkeen toistamiseen
Tunnari:
- back to basics: piilotetaan nurmikolle yhtä kapulaa (viedään yhdessä), poistutaan kauemmasja lähetetään koira (saadaan myös vauhtia)
Noudot:
- noudon palautukseen saadaan nopeutta samalla periaatteella kuin tunnarissa: heitto & hetsaus, jonka jälkeen poistutaan taaksepäin ja lähetetään koira kapulalle
Ruutu:
- opetetaan erikseen kosketusalusta (paikka ja pysyminen ruudussa)
- motivaatio ruutuun menoon erikseen AINA näkyvällä palkalla (lelu, ruokakuppi)
- yhdistetään nämä kaksi
Merkki:
- biletys merkin takana, pysäytys käskyllä ja heitetty palkka koiran ohittaessa merkin
- TAI tarjoamalla (aloitetaan kotona)
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Agi-keskiviikko
Tällä kertaa viikkotreeneissä oli rakenneltu hieman edellistä vaikeampi agirata. Kuitenkin talven treeneihin verrattuna lähestulkoon lapsellisen helppo. Muutamia takaakiertoja ja tiukempia vientejä, mutta muutoin rata oli meille melko mukava. Vaikeuksia teetti lähinnä A:n alta menevä putki, jonka jälkeen lähdettiin epäloogiseen suuntaan "kuolleessa kulmassa" olevalle hypyllä. Lähestulkoon kaikki koirat rämpivät samassa kohdassa enemmän tai vähemmän. Toinen päänvaivaa aiheuttanut oli tiukemman takaakierron jälkeen oleva putki, joka oli sijoitettu rinta rinnan A:n kanssa ja lähestyminen oli A:n suunnasta. Pellen A-innon tuntien ei ollut yllätys, että ekalla yrittämällä koira oli jo A:n harjalla, kun ohjaaja vasta funtsaili vartalo-ohjausta.
Kaiken kaikkiaan ihan kiva treeni. Vähän hinkattiin taas liikaa sitä ensimmäistä ongelmaa tuottanutta kohtaa, jonka vuoksi koiralla ei oikein meinannut virta riittää loppuun saakka. Tyhmä minä.
Pienen tauon jälkeen tehtiin muutama setti keppejä, jotka sujuivat ihan ok. Kerran jouduin korjaamaan ja hieman kädellä auttamaan. Ne verkot pitäisi nyt vaan hankkia...
Kaiken kaikkiaan ihan kiva treeni. Vähän hinkattiin taas liikaa sitä ensimmäistä ongelmaa tuottanutta kohtaa, jonka vuoksi koiralla ei oikein meinannut virta riittää loppuun saakka. Tyhmä minä.
Pienen tauon jälkeen tehtiin muutama setti keppejä, jotka sujuivat ihan ok. Kerran jouduin korjaamaan ja hieman kädellä auttamaan. Ne verkot pitäisi nyt vaan hankkia...
torstai 17. toukokuuta 2012
Kevään eka ulkoagi & uusi ryhmä
Kuten otsikko kertoo, eilen agilitattiin ekaa kertaa ulkokentällä ja ekaa kertaa uudessa ryhmässä. Rata oli talven treeneihin verrattuna käsittämättömän helppo. Pellellä (eikä edes mulla) ei ollut minkäänlaisia ongelmia sitä suorittaa, vaan vedettiin puhdas setti. Ainoa pieni miinus oli muutama (tai oikeastaan vaan yksi) hieman pitkä hyppy, jossa menetettiin aikaa. Toisella yrittämällä mutka saatiin jo jonkin verran pienemmäksi, kun ohjaaja antoi SELKEÄSTI vartaloapua ennen hyppyä siitä, mihin ollaan kääntymässä. Tämän jälkeen tehtiin muutama lelulla houkutus samalla hypyllä ja tällä keinolla mutka saatiin jo ihan naurettavan pieneksi noin isolla koiralla. Ei kai tässä voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Treenien vetäjä on tottunut hieman pienempiin agilitykoiriin ja oli kovin peloissaan näinkö näin iso ja nopea koira juoksee päin esteitä... Pellen nopeus ei sinänsä mun mielestä päätä huimaa, mutta kyllähän toki tällaisella loikalla koira etenee melko nopeasti. Ja yli tai läpi se tähän mennessä on mennyt. Ei päin.
Treenien vetäjä on tottunut hieman pienempiin agilitykoiriin ja oli kovin peloissaan näinkö näin iso ja nopea koira juoksee päin esteitä... Pellen nopeus ei sinänsä mun mielestä päätä huimaa, mutta kyllähän toki tällaisella loikalla koira etenee melko nopeasti. Ja yli tai läpi se tähän mennessä on mennyt. Ei päin.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Paska treeni, paska koira, paska ohjaaja
Parin viikon treenitauon jälkeen kävimme Ojangossa ensimmäisissä ulkotreeneissä uuden ryhmän kanssa. Otsikko tiivistää melko hyvin fiilikset treenin jäljiltä...
Koira oli alun alkaen vähän huonossa vireessä, kyttäili uusia ryhmäkavereita, haisteli ilmaa jne. Tästä johtuen luonnollisesti ohjaaja ei ollut rento ja normaali, joten yhtälö paskoihin treeneihin oli kutakuinkin valmis. Tehtiin (tai yritettiin tehdä) alkuun seuraamista, joka meni Pellen osalta aivan unessa ja liian takana varovasti himmaillen. Lelulla saatiin vähän parempaa tulosta ja lopetettiin pariin ihan lyhyeen pätkään, jossa koira saatiin oikealle paikalle ja hyvään kontaktiin.
Pienen tuumaustauon jälkeen otin vähän hyppyä, jossa saatiin pari ihan onnistunutta suoritusta. Alan pikkuhiljaa oppia vähemmän hätäiseksi, enkä anna sitä "istu" käskyä koiralle silloin kun se ei vielä ole vastaanottavainen.
Hyppytreenin jälkeen Pelle sai vähän takakonttihoitoa jonka jälkeen jatkoimme ruudulla. Ruudussa tein oivalluksen, että olen palkannut koiraa kokoajan enemmän tai vähemmän ruudussa olemisesta kuin sinne menemisestä... Kehun uudelleenajoittaminen ja pallopalkkaus ovat siis uusi mekanismi ruututreeniin. Pidän kuitenkin lätkän vielä ruudussa paikan merkkinä ja yritän saada koiran fakkiutumaan pallon odotukseen.
Kaukokäskyt meni aivan penkin alle. Koira ei jostain syystä noussut täydestä matkasta kertaakaan, vaan vaikutti jotenkin epävarmalta/kusettavalta/paineistuneelta. En ole ihan varma, mitä se noista oli... Lopetin omaa turhautumiseen ja hermostumiseen (jota en taaskaan osannut piilottaa).
Loppuun tunnari, jossa toisella yrittämällä saatiin pureskelua lukuunottamatta varma suoritus. Ekalla nosti väärän rivin loppuessa (aloitti keskeltä, eikä kai tajunnut, että rivi jatkui toiseenkin suuntaan) ja vasta sen jälkeen iski epävarmuus, jonka jälkeen löysi helposti oman.
Kaiken kaikkiaan vire oli läpi treenin ihan paska. En oikeesti osaa sanoa oliko tekemättömyys epävarmuutta vai vedättämistä. Koira oli jotenkin ihan hukassa kokoajan ja alavireinen liikkeissään muutenkin.
Ranteet auki ja uutta tokokoiraa etsimään siis. Tai ohjaajaa. Tai ehkä annetaan meille vielä mahdollisuus. Nih.
Koira oli alun alkaen vähän huonossa vireessä, kyttäili uusia ryhmäkavereita, haisteli ilmaa jne. Tästä johtuen luonnollisesti ohjaaja ei ollut rento ja normaali, joten yhtälö paskoihin treeneihin oli kutakuinkin valmis. Tehtiin (tai yritettiin tehdä) alkuun seuraamista, joka meni Pellen osalta aivan unessa ja liian takana varovasti himmaillen. Lelulla saatiin vähän parempaa tulosta ja lopetettiin pariin ihan lyhyeen pätkään, jossa koira saatiin oikealle paikalle ja hyvään kontaktiin.
Pienen tuumaustauon jälkeen otin vähän hyppyä, jossa saatiin pari ihan onnistunutta suoritusta. Alan pikkuhiljaa oppia vähemmän hätäiseksi, enkä anna sitä "istu" käskyä koiralle silloin kun se ei vielä ole vastaanottavainen.
Hyppytreenin jälkeen Pelle sai vähän takakonttihoitoa jonka jälkeen jatkoimme ruudulla. Ruudussa tein oivalluksen, että olen palkannut koiraa kokoajan enemmän tai vähemmän ruudussa olemisesta kuin sinne menemisestä... Kehun uudelleenajoittaminen ja pallopalkkaus ovat siis uusi mekanismi ruututreeniin. Pidän kuitenkin lätkän vielä ruudussa paikan merkkinä ja yritän saada koiran fakkiutumaan pallon odotukseen.
Kaukokäskyt meni aivan penkin alle. Koira ei jostain syystä noussut täydestä matkasta kertaakaan, vaan vaikutti jotenkin epävarmalta/kusettavalta/paineistuneelta. En ole ihan varma, mitä se noista oli... Lopetin omaa turhautumiseen ja hermostumiseen (jota en taaskaan osannut piilottaa).
Loppuun tunnari, jossa toisella yrittämällä saatiin pureskelua lukuunottamatta varma suoritus. Ekalla nosti väärän rivin loppuessa (aloitti keskeltä, eikä kai tajunnut, että rivi jatkui toiseenkin suuntaan) ja vasta sen jälkeen iski epävarmuus, jonka jälkeen löysi helposti oman.
Kaiken kaikkiaan vire oli läpi treenin ihan paska. En oikeesti osaa sanoa oliko tekemättömyys epävarmuutta vai vedättämistä. Koira oli jotenkin ihan hukassa kokoajan ja alavireinen liikkeissään muutenkin.
Ranteet auki ja uutta tokokoiraa etsimään siis. Tai ohjaajaa. Tai ehkä annetaan meille vielä mahdollisuus. Nih.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Kevään viimeinen halliagility
Kevään viimeinen halliagi sujui sekavissa merkeissä. Ohjaaja oli ihan kuutamolla ja Pelle hieman ylivireessä, jonka vuoksi heti alkuun hinkattiin kahden esteen jälkeistä putkea, joka oli sijoitettu ysikympin kulmaan esteisiin nähden. Pellen mielestä kun rata jatkui suoraan edessä olevalle A:lle. Tällä kertaa vika ei edes ollut olettavassa ohjauksessa, vaan koira suorastaan kiersi ohjauksen ja ohjaajan päästäkseen kontaktille (jotka muuten otti hienosti mennen tullen).
Rata kaikenkaikkiaan oli kohtuullisen erilainen, jota olemme lähiaikoina tehneet. Estevälit oli jumalattoman pitkiä ja rata rakennettu muutamista esteistä, joita mentiin edestakaisin eri suuntiin monta kierrosta (mm. kepit kolme kertaa!). Ohjaaja oli kokoajan totaalisen pihalla siitä, mitä kierrosta nyt mennään ja jouduinkin ottamaan aika monta aikalisää kesken radan unohduksien vuoksi.Hienoina kohtina voidaan mainita putken löytyminen pitkältä lähetysmatkalta, takaakierrot ja kontaktit. Haasteina jälleen kerran piiiiiiitkät hypyt, kepit ja ohjaajan sekoileminen. Ekalla kerralla pussiin mennessä Pelle löi päänsä pussin vaneriosaan niin, että halli raikasi kolahduksesta, mutta koira ei ollut milläskään.
Kaiken kaikkiaan medium tasoinen treeni. Ohjaaja mokasi siinä, että annoin koiran hinkata keppejä vähän liian pitkään, jonka vuoksi vire kepeillä hieman laski lopussa. Viimeisellä kerralla Pelle lopetti puolivälissä käsiohjauksen seuraamisen, laski pään alas ja meni lopun omatoimisesti ja puhtaasti. Näinkö mä siis vaan sekotan sitä huitomisellani...?
Marjan kommentteja mukaillen: koira on pirun hyvä, oppii nopeasti, kääntyy kokoisekseen ketterästi ja kuuntelee ohjausta. Miten hemmetissä mä saan itseni synkronoitua samalla tasolle?
Rata kaikenkaikkiaan oli kohtuullisen erilainen, jota olemme lähiaikoina tehneet. Estevälit oli jumalattoman pitkiä ja rata rakennettu muutamista esteistä, joita mentiin edestakaisin eri suuntiin monta kierrosta (mm. kepit kolme kertaa!). Ohjaaja oli kokoajan totaalisen pihalla siitä, mitä kierrosta nyt mennään ja jouduinkin ottamaan aika monta aikalisää kesken radan unohduksien vuoksi.Hienoina kohtina voidaan mainita putken löytyminen pitkältä lähetysmatkalta, takaakierrot ja kontaktit. Haasteina jälleen kerran piiiiiiitkät hypyt, kepit ja ohjaajan sekoileminen. Ekalla kerralla pussiin mennessä Pelle löi päänsä pussin vaneriosaan niin, että halli raikasi kolahduksesta, mutta koira ei ollut milläskään.
Kaiken kaikkiaan medium tasoinen treeni. Ohjaaja mokasi siinä, että annoin koiran hinkata keppejä vähän liian pitkään, jonka vuoksi vire kepeillä hieman laski lopussa. Viimeisellä kerralla Pelle lopetti puolivälissä käsiohjauksen seuraamisen, laski pään alas ja meni lopun omatoimisesti ja puhtaasti. Näinkö mä siis vaan sekotan sitä huitomisellani...?
Marjan kommentteja mukaillen: koira on pirun hyvä, oppii nopeasti, kääntyy kokoisekseen ketterästi ja kuuntelee ohjausta. Miten hemmetissä mä saan itseni synkronoitua samalla tasolle?
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Ruskeat ja Ruu treenaa
Lauantaiaamuna treenattiin Ojangossa Päivin ja Pinjan kanssa ihanassa auringossa. Pellen kanssa otettiin ruututreeniä ja yksi onnistunut tunnari loppuun. Ruudun kanssa hieman takkuiltiin, sillä lätkän poisto ruudusta aiheutti a)vauhdin hiipumisen (meni kyllä laukalla, mutta mun makuun ihan liian hitaasti) ja b) haahuilun ruudussa. Päätin palata lätkälle, jossa satunnaisesti on nami ja palkata varsinaista ruutuun menoa heittämällä namin/lelun. Tämä vaatinee vähän tarkkuuskäden kalibrointia. Rivakalla seiso - käskyllä jää kyllä ruutuun ja tarjoaa melko nopeasti myös maahanmenoa. En usko, että tästä koituu suurempaa ongelmaa, joten jatketaan samaan malliin.
Loppuun tehtiin Päivin liikkuroinnilla tunnari (kapulat rivissä), joka onnistui pientä kehumisestä aiheutuvaa kapulan intopurentaa lukuunottamatta loistavasti. Koira haisteli loogisesti rivistä kapulan kerrallaan ja hyvin itsevarmasti pysähtyi keskellä olevaan, jonka nosti välittömästi ja toi. Alamme olla siinä vaiheessa, että mun täytyy alkaa häivyttämään suullista kehua oman löydyttyä, koska tuntuu, että ehkä autan taas vähän liikaa. Perisyntejä siis.
Loppuun tehtiin Päivin liikkuroinnilla tunnari (kapulat rivissä), joka onnistui pientä kehumisestä aiheutuvaa kapulan intopurentaa lukuunottamatta loistavasti. Koira haisteli loogisesti rivistä kapulan kerrallaan ja hyvin itsevarmasti pysähtyi keskellä olevaan, jonka nosti välittömästi ja toi. Alamme olla siinä vaiheessa, että mun täytyy alkaa häivyttämään suullista kehua oman löydyttyä, koska tuntuu, että ehkä autan taas vähän liikaa. Perisyntejä siis.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Merkkiä ja ohjatun suuntia
Viimeisessä HSKH:n VOI - ryhmän perjantaitreenissä teimme ohjattua noutoa. Pellelle on tehty ohjattua viimeeksi varmaan lähes vuosi sitten Kotkassa. Aloitin ohjaamalla koiran namin avulla merkille suoraan (joka tuntuu olevan meille se kaikkein vaikein asia...) ja viemällä kapulat about metri taakse ja muutama sivuun. Keskelle ei kapulaa laitettu. Heti ekalla yrittämällä Pelle haki hienosti oikean (tässä tapauksessa vasemman) kapulan. Hienosti jäänyt homma muistiin, sillä montaa kertaa ei viime keväänä tätä liikettä olla tehty. Suuntia ei tehty enempää, vaan aloimme keskittyä merkin treenaamiseen. Vauhti kapulalle ei ollut kummoinen, mutta matkaa oli vaan muutama metri ja selvää epävarmuutta luonnollisesti havaittavissa noin pitkän tauon jälkeen. Tämä korjaantuu varmaan ihan itsestään kun aletaan tekemään pidemmällä matkalla.
Merkin suhteen en ole oikein keksinyt sopivaa opetusmetodia. Harhanami + merkin päällä palkkaaminen ei ole toiminut, lätkällä opettaen ongelmaksi tulee vinoon jääminen jne. Tänään kokeilimme kolmatta variaatiota, joka oli ehkä kaikkein huonoin vaihtoehto. Kokeilun jälkeen palasin lätkään. Lätkällä tein pari toistoa, jonka jälkeen koira alkoi hakeutua merkille melko hyvin. Poistin lätkän ja kävin suoristamassa ja palkkaamassa namilla sen mentyä merkille. Muuten onnistui hyvin, mutta jostain syystä Pelle päätti alkaa ottamaan sitä hemmetin merkkikartiota suuhun. Komennus lopetti kartion pureskelun, mutta koira ei "arvosta" merkkiä yhtään, vaan tallaa sen jalkoihinsa ja kaataa sen mennessään merkille ja korjatessaan asentoaan.
Loppuun otetiin onnistunut paikallamakuu ja vähän seuraamista ketunhäntä kainalossa/olkapäällä. Seuraaminen oli lievästi sanottuna superia. Pitää alkaa enemmän seurauttamaan lelupalkalla, kun se tuntuu tuovan sitä virtaskaa...
Funtsin tätä merkkiasiaa lisää huomenna, nyt ei aivosolut enää jaksa toimia. Huomenna treenataan Pinjan ja Päivin kanssa aamusta Ojangossa.
Merkin suhteen en ole oikein keksinyt sopivaa opetusmetodia. Harhanami + merkin päällä palkkaaminen ei ole toiminut, lätkällä opettaen ongelmaksi tulee vinoon jääminen jne. Tänään kokeilimme kolmatta variaatiota, joka oli ehkä kaikkein huonoin vaihtoehto. Kokeilun jälkeen palasin lätkään. Lätkällä tein pari toistoa, jonka jälkeen koira alkoi hakeutua merkille melko hyvin. Poistin lätkän ja kävin suoristamassa ja palkkaamassa namilla sen mentyä merkille. Muuten onnistui hyvin, mutta jostain syystä Pelle päätti alkaa ottamaan sitä hemmetin merkkikartiota suuhun. Komennus lopetti kartion pureskelun, mutta koira ei "arvosta" merkkiä yhtään, vaan tallaa sen jalkoihinsa ja kaataa sen mennessään merkille ja korjatessaan asentoaan.
Loppuun otetiin onnistunut paikallamakuu ja vähän seuraamista ketunhäntä kainalossa/olkapäällä. Seuraaminen oli lievästi sanottuna superia. Pitää alkaa enemmän seurauttamaan lelupalkalla, kun se tuntuu tuovan sitä virtaskaa...
Funtsin tätä merkkiasiaa lisää huomenna, nyt ei aivosolut enää jaksa toimia. Huomenna treenataan Pinjan ja Päivin kanssa aamusta Ojangossa.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Takaakiertoja, pyöritystä ja vielä takaakiertoja...
Illan treenien rata oli haastava. Paljon takaakiertoja, pyöritystä, yksi jumalaton kiihdytyssuora, muutamia houkutinpaikkoja, joista koira tuntui olevan lähes mahdotonta viedä ohitse. Silti selviydyimme radasta kohtuullisesti. Olen selvästi alkanut pitämään pyöritysradoista. Pellen kanssa ne on suhteellisen mukavia, koska koira on niin kuulolla.
Ihme kyllä, mikään kohta radasta ei tuottanut kohtuutonta ongelmaa, eikä viilaamaan jouduttu kuin muutamia ohjaushuolimattomuuksia ja ohjaamatta jättämisiä (viitoshypyn jälkeen unohdin kertoa koiralle, että menemme kutoselle ja Pelle teki turhan jättiloikan ja kävi kääntymässä kuuden metrin päässä esteestä) . Pitkä juoksusuora sai minut (tai oikeastaan Marja sai minut) tajuamaan, että suorilla mun on turha yrittää juosta koiran kanssa kilpaa, vaan hypyn jälkeen mun on otettava koira haltuun ja ohjattava sitä esteille.
Ohjauskuvioista käytin meille parhaiten sopivia (plus niitä ehkä ainoita, jotka osaan). Valsseja, saksalaista 10 muurin jälkeen, takaaleikkausta 13 ja 14 hyppyjen välissä, pakkovalssia 15 putken jälkeen, ja sylkkäriä 18 jälkeen. Sylkkäri ei kuulu meidän vahvuuksiin, mutta enpä ehtinyt sitä saksalaistakaan (jonka suunnittelin) tuohon kohtaan tehdä, joten tällä mentiin. Hyvää oli se, että viimeistä sylkkäriä lukuunottamatta ohjasin radan kutakuinkin kuten olin suunnitellutkin. Niin ja ratapiirroksen mittasuhteissa ja esteiden sijoittelussa on vähän taiteilijan tuomaa sovellusta - äkkiseltään ainakin 4 ja 5 sekä 9/13 olivat ehkä livenä enemmän vasemmalla, eikä kepit missään nimessä noin lähellä muuria.
Kaikenkaikkiaan kiva treeni. Niin - ja kepit meni ehkä paremmin kuin koskaan. Tarkoitus ei ollut ottaa niitä radan osana ollenkaan (vaan ohjata pelkästään ekasta välistä sisään hahmottamisen vuoksi), mutta koira lähti itse hakemaan kakkosväliä. Palkkasin tästä ja lopetin sillä kertaa siihen. Erikseen otettuna teki kuitenkin huolella ja suhteellisen vauhdilla pienesti auttaen. Hienoa!
Ihme kyllä, mikään kohta radasta ei tuottanut kohtuutonta ongelmaa, eikä viilaamaan jouduttu kuin muutamia ohjaushuolimattomuuksia ja ohjaamatta jättämisiä (viitoshypyn jälkeen unohdin kertoa koiralle, että menemme kutoselle ja Pelle teki turhan jättiloikan ja kävi kääntymässä kuuden metrin päässä esteestä) . Pitkä juoksusuora sai minut (tai oikeastaan Marja sai minut) tajuamaan, että suorilla mun on turha yrittää juosta koiran kanssa kilpaa, vaan hypyn jälkeen mun on otettava koira haltuun ja ohjattava sitä esteille.
Ohjauskuvioista käytin meille parhaiten sopivia (plus niitä ehkä ainoita, jotka osaan). Valsseja, saksalaista 10 muurin jälkeen, takaaleikkausta 13 ja 14 hyppyjen välissä, pakkovalssia 15 putken jälkeen, ja sylkkäriä 18 jälkeen. Sylkkäri ei kuulu meidän vahvuuksiin, mutta enpä ehtinyt sitä saksalaistakaan (jonka suunnittelin) tuohon kohtaan tehdä, joten tällä mentiin. Hyvää oli se, että viimeistä sylkkäriä lukuunottamatta ohjasin radan kutakuinkin kuten olin suunnitellutkin. Niin ja ratapiirroksen mittasuhteissa ja esteiden sijoittelussa on vähän taiteilijan tuomaa sovellusta - äkkiseltään ainakin 4 ja 5 sekä 9/13 olivat ehkä livenä enemmän vasemmalla, eikä kepit missään nimessä noin lähellä muuria.
Kaikenkaikkiaan kiva treeni. Niin - ja kepit meni ehkä paremmin kuin koskaan. Tarkoitus ei ollut ottaa niitä radan osana ollenkaan (vaan ohjata pelkästään ekasta välistä sisään hahmottamisen vuoksi), mutta koira lähti itse hakemaan kakkosväliä. Palkkasin tästä ja lopetin sillä kertaa siihen. Erikseen otettuna teki kuitenkin huolella ja suhteellisen vauhdilla pienesti auttaen. Hienoa!
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Vappu Alataloa Sporttikoirahallilla
Vapun yksityistunnilla Sporttikoirahallilla opittiin muun muassa se, että mua viedään aika ajoin kuin pässiä narussa. Olen päättänyt Pellen ollessa pentu, että se on nössykkä. Enkä ole pystynyt tätä mielikuvaa muuttamaan, vaikka olen aika-ajoin huomannut, että se jättää tekemättä asioita (vaikka osaa), odottaa useampaa käskyä ja lusmuilee. Olen vaan selittänyt tätä kaikkea itselleni jollain ihan muulla, kuin sillä tosiasialla, että Pelle ei ole nössykkä ja kyllähän Pelle vedättää.
Tunnilla oli tarkoitus katsoa kehäpalkkaamista ja vireen pidentämistä, mutta lopputulema olikin jotain ihan muuta. Minä teen jatkuvasti Pellen hommia ja autan ja helpotan tekemistä, niin ettei koiran juuri tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalla... Näin hieman karrikoidusti sanoen. Tehtiin hieman vaatimistreeniä ihan vaan sivulle tulon suhteen, virittelytreeniä, jota voin käyttää kehässä ja ennen kaikkea MUN rentoutumista, nalkuttamisen lopettamista jne. jne. Paljon opin taas itsestäni ja etenkin koirastani.
Hallissa oli paikalla Vappu, Päivi ja minä ja siitä huolimatta huomasin, että kun ryhdyttiin tekemään kisatreeniä, musta tuli puupökkelö, joka tekee kaikkia ihmeellisiä maneereja, joita en treeneissä tee. Mä tartten siis kisatreeniä, kisatreeniä, kisatreeniä ja vielä vähän kisatreeniä.
Tunti oli erittäin hyödyllinen ja tätä on saatava lisää. Kun hallikausi loppuu, täytyy ottaa satunnaisesti Vapulta tunteja Siuntiossa. Me (tai enemmänkin minä) tarvitsen sitä. Nih.
Tunnilla oli tarkoitus katsoa kehäpalkkaamista ja vireen pidentämistä, mutta lopputulema olikin jotain ihan muuta. Minä teen jatkuvasti Pellen hommia ja autan ja helpotan tekemistä, niin ettei koiran juuri tarvitse tehdä muuta kuin tulla paikalla... Näin hieman karrikoidusti sanoen. Tehtiin hieman vaatimistreeniä ihan vaan sivulle tulon suhteen, virittelytreeniä, jota voin käyttää kehässä ja ennen kaikkea MUN rentoutumista, nalkuttamisen lopettamista jne. jne. Paljon opin taas itsestäni ja etenkin koirastani.
Hallissa oli paikalla Vappu, Päivi ja minä ja siitä huolimatta huomasin, että kun ryhdyttiin tekemään kisatreeniä, musta tuli puupökkelö, joka tekee kaikkia ihmeellisiä maneereja, joita en treeneissä tee. Mä tartten siis kisatreeniä, kisatreeniä, kisatreeniä ja vielä vähän kisatreeniä.
Tunti oli erittäin hyödyllinen ja tätä on saatava lisää. Kun hallikausi loppuu, täytyy ottaa satunnaisesti Vapulta tunteja Siuntiossa. Me (tai enemmänkin minä) tarvitsen sitä. Nih.
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Seuraamista sulalla takapihalla
Illan ratoksi otettiin Pellen kanssa pieni seuraamissessio kuivalla nurmikolla. Lyhyesti kommentoituna: aivan loistavaa! Ainoastaan juoksussa koira vähän irtosi ja herpaantui, mutta suorat, sivuaskeleet ja käännökset sujui ihan bueno.
Loppuun tehtiin pari noutoa ihan vaan kivan tekemisen merkeissä. Molemmilla kerroilla vauhti täysi 10, ei kapulalla leikkimistä ja palautus ekalla loistava ja tokalla vähän autettuna oikein hyvä.
Loppuun tehtiin pari noutoa ihan vaan kivan tekemisen merkeissä. Molemmilla kerroilla vauhti täysi 10, ei kapulalla leikkimistä ja palautus ekalla loistava ja tokalla vähän autettuna oikein hyvä.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Ruutua Pyhtäällä
Lauantaipäivän ratoksi treenattiin lyhyesti Pellen kanssa ruutua ja vähän noutoa. Samalla testatiin hohtavanvalkoisia uusia ruutunauhoja. Nauhojen voimin (tai ilman) ruutu löytyi kivasti lätkän voimin ja siellä myös pysyttiin. Myös ruutuunmeno vauhti oli loistava.
Metallinoutoa kokeiltiin myös lyhyesti alkaen pitotreenillä ja päättäen varsinaiseen noutoon. Ensimmäistä kertaa esiintyi pientä kapulan pyörittelyä ja kolistelua. Täytynee ottaa metalli taas enemmän treeniohjelmaan mukaan ja tehdä sisällä pitoja, jotta saadaan hyvä ote palaamaan.
Kaikin puolin ihan ookoo pikatreeni. Ei mahtavaa, mutta Pellemäisen tasaista. Tai sitten mun vaatimustaso on alkanut kasvaa ja odotan joka kerta Pelleltä loistavaa suoritutumista.
Metallinoutoa kokeiltiin myös lyhyesti alkaen pitotreenillä ja päättäen varsinaiseen noutoon. Ensimmäistä kertaa esiintyi pientä kapulan pyörittelyä ja kolistelua. Täytynee ottaa metalli taas enemmän treeniohjelmaan mukaan ja tehdä sisällä pitoja, jotta saadaan hyvä ote palaamaan.
Kaikin puolin ihan ookoo pikatreeni. Ei mahtavaa, mutta Pellemäisen tasaista. Tai sitten mun vaatimustaso on alkanut kasvaa ja odotan joka kerta Pelleltä loistavaa suoritutumista.
torstai 19. huhtikuuta 2012
Keskiviikkoagi Ojangossa
Enää kaksi talvikauden treeniä jäljellä tämän ryhmän kanssa. Ikävä tulee treenikavereita ja kouluttajaa, joka on meille sopinut loistavasti.
Keskiviikon rata oli melko kiva 2-3 luokan pyöritys. Pariinkymmeneen esteeseen mahtui pari aika pahaa kohtaa, mm. kepeille meno aika villistä kulmasta, julmetusti takaakiertoja, yybervinoja lähestymisiä jne. Pelle suoriutui mallikkaasti oikeastaan koko radasta. Ihan samaa ei voi sanoa ohjaajasta, sillä unohdin radan muistaakseni kolme kertaa.
Ekalla radalla Pellen vire oli 10+ eli aivan mahtava! Vauhtia ja intoa riitti niin, ettei ohjaaja meinannut millään pysyä perässä. Haasteena tänäänkin oli mm. hyppyjen kontrollointi eli en osaa kasata koiraa ennen kriittistä hyppyä tai antaa sille oikeanlaista vinkkiä siitä, että vauhdikkaan hyppyparin jälkeen käännytäänkin 180 astetta takaisin. Kyllähän se sieltä käskyllä tulee, mutta aikaa menee julmetusti, kun hyppy menee 5 metriä pitkäksi. Toinen päänvaivaa aiheuttanut kohta oli täysin sivusta lähestyttävä este. En vaan tajua/osaa/ehdi vekata taaksepäin niin, että koiralle jää tilaa hypätä. Tätä taas jouduttiin vähän hinkkaamaan...
Kepit jätettiin suosiolla väliin, koska olen päättänyt, etten niitä nyt näyttämällä enää tee, vaan hankin verkot, jolla aloitamme kepit alusta (tai ehkä noin 65 prossasta, sillä verkkotaustahan meiltä kyllä löytyy).
Kaiken kaikkiaan koko treenin ajan Pellen vire säilyi loistavana, vaikka parissa kohtaa jouduttiin toistoja ottamaan (mun) kyllästymiseen saakka. Once again: mahtava koira! Kuten Marja lopussa totesi: ohjaaja teki turhia mutkia ja muutaman älyttömän ohjauskuvion, mutta koira on niin hyvä, että suoriutui silti.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Ruskeiden treeniä Hyvinkäällä
Vuokrattiin muutamalle lauantaiaamulle oma hallivuoro kokoonpanolla ruskeat (Päivi, Johanna, Tiina, minä). Suunnitelmissa oli treenata Pellen kanssa ruutua, vähän hyppyä ja vähän seuraamista.
Alusta lähtien Pellellä oli ihan kiva tekemisen vire. Vähän piti kyttäillä uusia treenikavereita (etenkin Egoa ja Tombaa), mutta keskittyminen oli kohtuullista ottaen huomioon uuden paikan ja uudet koirat.
Aloitimme ruudulla, siten että ensimmäinen meno tehtiin lätkää näyttämällä. Tämän jälkeen saatiin ruutuun menoon kivasti vauhtia. Ongelma tuli lähinnä ruudussa pysymisessä, kun koiran piti joka kerta ottaa se yksi-kaksi askelta lätkältä ohjaajaan päin ennen maahanmenoa, joka tavarajunan pituisella koiralla tarkoitti sitä, että etujalat on ulkona ruudusta. Homma korjaantui sillä, että menin itse lähemmäs ja käskytin nopeammin. Eli ihan basic ratkaisu. Tätä ensi kerralla lisää, että ruutu pysyy mielessä. Ja ehkä pilkunviilaajan EI tarvitse välttämättä odottaa, että koira ehtii ihan oikeasti seisoa välissä, vaan voin käskyttää sen nopeammin (aikaisemmin tuppasi menemään suoraan maahan jo muutaman toiston jälkeen). Toisaalta aikaisemmin en ole juuri maahanmenoa ruudun yhteydessä ottanutkaan, vaan sitä on tehty ihan erikseen. Miksi siis nytkään...
Ruudun jälkeen tehtiin pätkä seuraamista ja siirryttiin hypylle. Hyppyä tehtiin lätkällä vahvistaen, jotta sain koiran heti alkuun hyppäämään tarpeeksi kauas. Viime treeneissä ongelmana oli liian lähelle jääminen. Tehtiin puolikkaita toistoja (pelkkää ylihyppyä istumisella) puolenkymmentä. Ongelma tällä kertaa oli toisen käskyn odottaminen istumisessa. Ensimmäiseen ei voinut reagoida. Prkele... Korjataan ensi kerralla. Samoin mun täytyy ottaa hyppyyn joku vinkkisana, koska Pelle ei meinaa millään tajuta katsoa hyppyä, kun siirrytään edelliseltä liikkeeltä esteelle. Se vaan toljottaa minua täydellisessä kontaktissa. Tämä aiheuttaa sen, että ekalla käskyllä se ei tajua lähteä.
Loppuun tehtiin vielä tunnari, joka ekalla yrittämällä meni ensimmäistä kertaa ever ihan palasiksi. Jostain syystä Pelle ei tajua ympyrämuotoon epämääräisesti sijoitetun kapulameren keskellä olevaa kapulaa ja kaikki ympyrällä olevat haisteltuaan se luovuttaa ja tuo minkä tahansa. Uusintayritys antoi saman tulokset, vaikka kapulat olivat rivissä. Pienen tauon jälkeen kuitenkin saatiin hieno ja varma onnistuminen. Ei siis enää toistaiseksi keskellä olevaa kapulaa, koska eihän se keskellä ole kokeessakaan. Nih.
Loppuun paikkamakuu, no problems. Summa summarum: medium hyvä treeni. Ei loistava, muttei täysin paskakaan.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Perjantain kaukotreeniä
Ojangon perjantaitreenien pääteemana oli kaukokäskyt. AVO - siirrot sujui mallikkaasti jopa yli 5 metrin matkasta - muutama maahanmeno tosin vaati tuplakäskytyksen, koska koira ei tainnut oikeesti huomata käskyä vilkuillessaan vieressä tehtävää luoksetuloa.
Seiso-maahan-seiso, samoin kuin seiso-istu-seiso toimii nokan edestä kauniisti lukuunottamatta pientä kiertämistä oikealle. Tämä vaatii pohtimista... Todennäköisesti johtuu siitä, että palkka tulee oikeasta kädestä, mutta pitäisi nähdä video, jotta pystyy sanomaan millä korjataan. Täytyy yrittää siirtää palkkaa molempiin käsiin satunnaisesti, jotta saan koiran suoristumaan. Pelle on muutenkin leimautunut ko. siirtojen suhteen tosi vahvasti oikeaan käteen, eikä vaihdot toimineet ollenkaan, kun siirsin palkan vasuriin. Myös tämä vaatii työtä-työtä-työtä.
Kaukojen lisäksi tehtiin seuraamista, hyppyä ja noutoa. Seuraaminen on äärimmäisen kaunista ensimmäiseen stoppiin saakka TAI vaihtoehtoisesti ensimmäisen about 10-20 metriä, jonka jälkeen koira alkaa vähän vaeltaa sivusuunnassa eli irtoaa. Samoin kontakti ei meinaa pitkillä matkoilla pysyä, vaikka paikan pitääkin. Pelle vaikuttaa vähän siltä, kun joko tylsistyisi tai unohtaisi mitä pitikään tehdä, kun apua ei tule. Eli toisinsanoen olen TAAS auttanut sitä liikaa. Mitä ilmeisemmin seuraamiseen pitää löytyä lisää intoa ja uusia, erilaisia tapoja treenata. Ehkä Lentsun leirillä sitten... Mun perisynty taitaa olla se, että yritän ratkaista kaiken itse.
Hyppy meni mukavasti, tehtiin pelkkiä ylimenoja istumisella ilman paluuta. Nouto OK, mutta palautuksessa oli taas tuttua kankeutta, vaikka vähän yritin helpottaakin. Ehkä tähänkin vaikuttaa vire, koska tuntuu, että korkeammassa vireessä Pelle unohtaa funtsia palautuksen hankaluutta ja tulee rennosti ja nopeasti sivulle palautukseen, mutta vireen ollessa hieman matalampi, alkaa palautus olla vaikeaa.
Vire on läpi treenin suhteellisen hyvä, mutta ei loistava. Taisi tosin johtua ohjaajasta, koska oma fiilis ei ollut niin rento. Huomenna harjoitukset jatkuu. Suunnitelmissa on kivoja juttuja eli ruutua, tunnaria ja vähän hyppyä.
Seiso-maahan-seiso, samoin kuin seiso-istu-seiso toimii nokan edestä kauniisti lukuunottamatta pientä kiertämistä oikealle. Tämä vaatii pohtimista... Todennäköisesti johtuu siitä, että palkka tulee oikeasta kädestä, mutta pitäisi nähdä video, jotta pystyy sanomaan millä korjataan. Täytyy yrittää siirtää palkkaa molempiin käsiin satunnaisesti, jotta saan koiran suoristumaan. Pelle on muutenkin leimautunut ko. siirtojen suhteen tosi vahvasti oikeaan käteen, eikä vaihdot toimineet ollenkaan, kun siirsin palkan vasuriin. Myös tämä vaatii työtä-työtä-työtä.
Kaukojen lisäksi tehtiin seuraamista, hyppyä ja noutoa. Seuraaminen on äärimmäisen kaunista ensimmäiseen stoppiin saakka TAI vaihtoehtoisesti ensimmäisen about 10-20 metriä, jonka jälkeen koira alkaa vähän vaeltaa sivusuunnassa eli irtoaa. Samoin kontakti ei meinaa pitkillä matkoilla pysyä, vaikka paikan pitääkin. Pelle vaikuttaa vähän siltä, kun joko tylsistyisi tai unohtaisi mitä pitikään tehdä, kun apua ei tule. Eli toisinsanoen olen TAAS auttanut sitä liikaa. Mitä ilmeisemmin seuraamiseen pitää löytyä lisää intoa ja uusia, erilaisia tapoja treenata. Ehkä Lentsun leirillä sitten... Mun perisynty taitaa olla se, että yritän ratkaista kaiken itse.
Hyppy meni mukavasti, tehtiin pelkkiä ylimenoja istumisella ilman paluuta. Nouto OK, mutta palautuksessa oli taas tuttua kankeutta, vaikka vähän yritin helpottaakin. Ehkä tähänkin vaikuttaa vire, koska tuntuu, että korkeammassa vireessä Pelle unohtaa funtsia palautuksen hankaluutta ja tulee rennosti ja nopeasti sivulle palautukseen, mutta vireen ollessa hieman matalampi, alkaa palautus olla vaikeaa.
Vire on läpi treenin suhteellisen hyvä, mutta ei loistava. Taisi tosin johtua ohjaajasta, koska oma fiilis ei ollut niin rento. Huomenna harjoitukset jatkuu. Suunnitelmissa on kivoja juttuja eli ruutua, tunnaria ja vähän hyppyä.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Suhteellisen onnistunut agirata
Agilityn viikkotreenit Ojangossa. Rata oli meille kiva. Sopivassa suhteessa pyöritystä ja vauhtia. Ohjaaja sai synkattua liikkensä melko hyvin ja koira toimi oikein kivasti. Parinkymmenen esteen radassa ainoastaan yksi kohta tuotti hieman ongelmia (tähän ei laskettu sitä kohtaa kun ohjaaja unohti radan). Radan lopussa oli U - putki, jonka jälkeen melko suorassa hyppy ja viimeisenä toinen hyppy noin kasikympin kulmassa edelliseen nähden. Parilla ekalla yrityksellä koira hyppäsi todella reippaasti pitkäksi ja viimeinen este meni tai meinasi mennä ohi. Vasta kun ohjaaja malttoi odottaa koiraa putkesta ja VIEDÄ koira suoran hypyn yli ENNAKOIDEN tiukkaa käännöstä, homma onnistui. Ei voi kun taas kerran todeta, että kyllä se vaan on helkkarin kääntyvä koira kokoonsa nähden.
Kontaktit otettiin taas loistavasti - yksi puomin ylösmeno loikattiin ja otettiin uusiksi, mutta alasmeno jäi aivan loistavasti. Jopa A:n ylösmeno osui pinnalle jokaisella kerralla. Putket löytyi hyvin, jopa täysin kuolleesta kulmasta tullessa. Tähän olin supertyytyväinen, koska yhdessä vaiheessa putkiin lähetyksissä takkuiltiin. Keppejä ei otettu kuin kerran radan osana (en malttanut jättää ottamatta) kädellä auttaen. Sujui mukavasti ja näemmä sisäänmeno alkaa hahmottua ilman käsihoukutintakin. Vire ja vauhti riitti hyvin molemmilla suorituskerroilla loppuun saakka. Kaikin puolin olen treeniin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka viimeinen pitkä hyppy ja oma unohdus vähän himmentääkin fiilistä.
Agilityn lomassa otettiin tällä kertaa vaan ihan minimaalinen seuraamisharjoitus sivuaskelineen, eikä mitään muuta.
Kontaktit otettiin taas loistavasti - yksi puomin ylösmeno loikattiin ja otettiin uusiksi, mutta alasmeno jäi aivan loistavasti. Jopa A:n ylösmeno osui pinnalle jokaisella kerralla. Putket löytyi hyvin, jopa täysin kuolleesta kulmasta tullessa. Tähän olin supertyytyväinen, koska yhdessä vaiheessa putkiin lähetyksissä takkuiltiin. Keppejä ei otettu kuin kerran radan osana (en malttanut jättää ottamatta) kädellä auttaen. Sujui mukavasti ja näemmä sisäänmeno alkaa hahmottua ilman käsihoukutintakin. Vire ja vauhti riitti hyvin molemmilla suorituskerroilla loppuun saakka. Kaikin puolin olen treeniin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka viimeinen pitkä hyppy ja oma unohdus vähän himmentääkin fiilistä.
Agilityn lomassa otettiin tällä kertaa vaan ihan minimaalinen seuraamisharjoitus sivuaskelineen, eikä mitään muuta.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Pääsiäistreeniä Ojangossa
Eilen treenailtiin rhodeporukalla (ruskeat vahvistettuna Pinjan Ruulla) Ojangon hallilla. Kokoonpano oli Sini, Elina, Pinja ja minä. Pelle aloitteli kivalla vireellä kuten aina. Tehtiin paikkamakuu, jossa hieno pelastus itseltäni ja Pelleltä, kun juuri piiloon mennessäni Diego lähti moikkaamaan Pellen vieressä ollutta Adaa. Pelle nousi, mutta pienellä äänenkorotuksella meni takaisin maahan ja unohti toisen uroksen tuijottelun. Kävin välittömästi palkkaamassa ja rentouttamassa testolla käyvän uroksen ja palautin riviin. Makuu sujui leppoisasti.
Makuun jälkeen yritin jälleen jäljitellä koetunnelmaa ja vein koiran suoraan takaisin häkkiin. Noin kymmenen minuutin häkittämisen jälkeen otin seuraamista käännöksillä ja sivuaskeleilla - vähän liian pitkään - ilman välipalkkaa ja loppua kohden huomasi kontaktin hiipumisen. Tyhmä ohjaaja. Tätä ei oltaisi tarvittu.
Seuraamisen jälkeen yritin tehdä ketjutustreenejä ilman palkkaa hankalimmilla liikkeillä eli alkuun kierroksia nostattava nouto, jonka jälkeen hyppy ja viimeisenä kaukot. Hypyssä hieman räpellettiin, kaukot sujui täydellisesti. YRITIN olla kokeenomainen eli myös välikehut vaihdoissa jäivät pois. Yritin korvata ne leveällä hymyllä onnistumisen merkiksi. Kaukojen jälkeen tuli namipalkkaa.
Tämän jälkeen sähläsin itse treenaamisen suhteen ja teimme vähän mitä sattuu. Joukossa kuitenkin toistamiseen onnistunut nouto, loistava luoksetulo, hyviä hyppynoudon pätkiä ja oikein hyvä tunnari (kapulan purentaa lukuunottamatta). Hyppy meni levälleen, koska ensinnäkin en tajunnut heti korjata lätkällä liian lähelle jäävää koiraa ja toiseksi parin liikkeen jälkeen perään tehty hyppynouto hieman sekoitti koiraa. Näitä ei siis enää samalla kerralla toistaiseksi. Samoin räpelsimme merkin kanssa... Päivin ehdottama harhanami-treeni EI sovi meille, vaan taidan aloittaa alusta lätkällä. Lätkän "ongelmaksi" koen sen, että koira ei käänny minuun päin merkillä, vaan jää vinoon. Ehkä tämä korjaantuu ajan kanssa, kun merkistä tulee vahvempi ja alan palkkaamaan itse lätkälle (lätkällä olevan namin sijaan)? Jokatapauksessa harhanami-sähellys saa osaltamme jäädä. Aamen. Niin ja tämän kaiken välissä koira toki kävi häkissä lepäämässä.
Seuraavalle treenikerralle tarvitaan KIVAA seuraamista, hyppyä-hyppyä-hyppyä ja KIVAA noudon palautustreeniä. Sekä sitä useamman liikkeen ketjuttamista ilman palkkaa. Tietty.
Makuun jälkeen yritin jälleen jäljitellä koetunnelmaa ja vein koiran suoraan takaisin häkkiin. Noin kymmenen minuutin häkittämisen jälkeen otin seuraamista käännöksillä ja sivuaskeleilla - vähän liian pitkään - ilman välipalkkaa ja loppua kohden huomasi kontaktin hiipumisen. Tyhmä ohjaaja. Tätä ei oltaisi tarvittu.
Seuraamisen jälkeen yritin tehdä ketjutustreenejä ilman palkkaa hankalimmilla liikkeillä eli alkuun kierroksia nostattava nouto, jonka jälkeen hyppy ja viimeisenä kaukot. Hypyssä hieman räpellettiin, kaukot sujui täydellisesti. YRITIN olla kokeenomainen eli myös välikehut vaihdoissa jäivät pois. Yritin korvata ne leveällä hymyllä onnistumisen merkiksi. Kaukojen jälkeen tuli namipalkkaa.
Tämän jälkeen sähläsin itse treenaamisen suhteen ja teimme vähän mitä sattuu. Joukossa kuitenkin toistamiseen onnistunut nouto, loistava luoksetulo, hyviä hyppynoudon pätkiä ja oikein hyvä tunnari (kapulan purentaa lukuunottamatta). Hyppy meni levälleen, koska ensinnäkin en tajunnut heti korjata lätkällä liian lähelle jäävää koiraa ja toiseksi parin liikkeen jälkeen perään tehty hyppynouto hieman sekoitti koiraa. Näitä ei siis enää samalla kerralla toistaiseksi. Samoin räpelsimme merkin kanssa... Päivin ehdottama harhanami-treeni EI sovi meille, vaan taidan aloittaa alusta lätkällä. Lätkän "ongelmaksi" koen sen, että koira ei käänny minuun päin merkillä, vaan jää vinoon. Ehkä tämä korjaantuu ajan kanssa, kun merkistä tulee vahvempi ja alan palkkaamaan itse lätkälle (lätkällä olevan namin sijaan)? Jokatapauksessa harhanami-sähellys saa osaltamme jäädä. Aamen. Niin ja tämän kaiken välissä koira toki kävi häkissä lepäämässä.
Seuraavalle treenikerralle tarvitaan KIVAA seuraamista, hyppyä-hyppyä-hyppyä ja KIVAA noudon palautustreeniä. Sekä sitä useamman liikkeen ketjuttamista ilman palkkaa. Tietty.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Mahtava perjantaitreeni Ojangossa
Tämän illan treeniä ei voi kuvailla kun yhdellä sanalla: mahtava! Koira oli täydellisessä vireessä, ohjaaja osasi kontrata koiran virettä ja kaikki treenit onnistui loistavasti. Tehtiin paikallaolon ja istumisen lisäksi metallinoutoa ja aloiteltiin hyppynoudon alkeita.
Metalli sujui piiiiiitkän tauon (viimeeksi tehty metskua joskus Kotka - aikoina ihan vaan pariin otteeseen) jälkeen täydellisesti. Ensin muutama pito- ja nostoharjoitus kapulaan tutustuessa, josta edettiin kuljetukseen ja lopulta kokonaiseen liikkeeseen. Ei mitään ongelmaa! Ei edes kapulan kolistelua. Mahtava Pelle!
Hyppynoudon alkeita aloitettiin palautuksella siten, että koira jätetään esteen taa ja kapula koiran ja esteen väliin. Jälleen ei mitään ongelmaa. Ei edes, vaikka vinoutta haettiin tahallisesti. Hienosti toi kapulan joka kerta. Kokeenomaisesti tein myös yhden heiton ja myös lähtö kapulalle sujui loistavasti.
Loppuun tehtiin vielä yksi erittäin hyvin onnistunut tunnari! Kyllä Pelle vaan on ihan mieletön!
Metalli sujui piiiiiitkän tauon (viimeeksi tehty metskua joskus Kotka - aikoina ihan vaan pariin otteeseen) jälkeen täydellisesti. Ensin muutama pito- ja nostoharjoitus kapulaan tutustuessa, josta edettiin kuljetukseen ja lopulta kokonaiseen liikkeeseen. Ei mitään ongelmaa! Ei edes kapulan kolistelua. Mahtava Pelle!
Hyppynoudon alkeita aloitettiin palautuksella siten, että koira jätetään esteen taa ja kapula koiran ja esteen väliin. Jälleen ei mitään ongelmaa. Ei edes, vaikka vinoutta haettiin tahallisesti. Hienosti toi kapulan joka kerta. Kokeenomaisesti tein myös yhden heiton ja myös lähtö kapulalle sujui loistavasti.
Loppuun tehtiin vielä yksi erittäin hyvin onnistunut tunnari! Kyllä Pelle vaan on ihan mieletön!
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Kotipihan ketjutustreeniä
Epäonnistuneen kokeen jälkeen tein ahaa - elämyksen. Me emme ole treeneissä tehneet ns. uusien/vaikeiden liikkeiden ketjutusta siten, että palkkaa ei tule välissä. Kuinka tyhmä voi ohjaaja olla? No eipä pohdita sitä nyt...
Korjasin asian välittömästi tekemällä hyvävireisen pihatreenin, jossa ketjutin noutoa, kaukoja ja luoksetuloa. Hyppyä olisin halunnut, mutta eipä ole estettä. Vireen säilymisessä ei ollut pienintäkään ongelmaa. Tosin nämä aktiiviliikkeet ei ehkä anna parhainta kuvaa vireen säilymisestä, koska ovat vauhdikkuudessaan Pellen suosikkeja. Kaukot jätin viimeiseksi - ei mitään ongelmaa.
Lyhyesti tein myös jättävistä seisomista ja pieniä seuraamispätkiä sekä merkkiä harhanami - taktiikalla. En ole nyt ihan varma onko tuo harhanami meille paras vaihtoehto. Alan jo pikkuhiljaa harkitsemaan lätkälle siirtymistä.
Treenin lopputulema oli kuitenkin se, mitä hainkin: loistava mieli molemmilla ja tokollinen itsetunto nostettu kisanjälkeisistä pohjamudista. Kyllä tää vielä tästä lähtee, kun saadaan ohjaajan pääkoppa kuntoon jännittämisen suhteen. Siinä tarvitsemme Vappua.
Korjasin asian välittömästi tekemällä hyvävireisen pihatreenin, jossa ketjutin noutoa, kaukoja ja luoksetuloa. Hyppyä olisin halunnut, mutta eipä ole estettä. Vireen säilymisessä ei ollut pienintäkään ongelmaa. Tosin nämä aktiiviliikkeet ei ehkä anna parhainta kuvaa vireen säilymisestä, koska ovat vauhdikkuudessaan Pellen suosikkeja. Kaukot jätin viimeiseksi - ei mitään ongelmaa.
Lyhyesti tein myös jättävistä seisomista ja pieniä seuraamispätkiä sekä merkkiä harhanami - taktiikalla. En ole nyt ihan varma onko tuo harhanami meille paras vaihtoehto. Alan jo pikkuhiljaa harkitsemaan lätkälle siirtymistä.
Treenin lopputulema oli kuitenkin se, mitä hainkin: loistava mieli molemmilla ja tokollinen itsetunto nostettu kisanjälkeisistä pohjamudista. Kyllä tää vielä tästä lähtee, kun saadaan ohjaajan pääkoppa kuntoon jännittämisen suhteen. Siinä tarvitsemme Vappua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)