Takaakiertoja, pyöritystä ja vielä takaakiertoja...

Illan treenien rata oli haastava. Paljon takaakiertoja, pyöritystä, yksi jumalaton kiihdytyssuora, muutamia houkutinpaikkoja, joista koira tuntui olevan lähes mahdotonta viedä ohitse. Silti selviydyimme radasta kohtuullisesti. Olen selvästi alkanut pitämään pyöritysradoista. Pellen kanssa ne on suhteellisen mukavia, koska koira on niin kuulolla.

Ihme kyllä, mikään kohta radasta ei tuottanut kohtuutonta ongelmaa, eikä viilaamaan jouduttu kuin muutamia ohjaushuolimattomuuksia ja ohjaamatta jättämisiä (viitoshypyn jälkeen unohdin kertoa koiralle, että menemme kutoselle ja Pelle teki turhan jättiloikan ja kävi kääntymässä kuuden metrin päässä esteestä) . Pitkä juoksusuora sai minut (tai oikeastaan Marja sai minut) tajuamaan, että suorilla mun on turha yrittää juosta koiran kanssa kilpaa, vaan hypyn jälkeen mun on otettava koira haltuun ja ohjattava sitä esteille.

Ohjauskuvioista käytin meille parhaiten sopivia (plus niitä ehkä ainoita, jotka osaan). Valsseja, saksalaista 10 muurin jälkeen, takaaleikkausta 13 ja 14 hyppyjen välissä, pakkovalssia 15 putken jälkeen, ja sylkkäriä 18 jälkeen. Sylkkäri ei kuulu meidän vahvuuksiin, mutta enpä ehtinyt sitä saksalaistakaan (jonka suunnittelin) tuohon kohtaan tehdä,  joten tällä mentiin. Hyvää oli se, että viimeistä sylkkäriä lukuunottamatta ohjasin radan kutakuinkin kuten olin suunnitellutkin. Niin ja ratapiirroksen mittasuhteissa ja esteiden sijoittelussa on vähän taiteilijan tuomaa sovellusta - äkkiseltään ainakin 4 ja 5 sekä 9/13 olivat ehkä livenä enemmän vasemmalla, eikä kepit missään nimessä noin lähellä muuria.

Kaikenkaikkiaan kiva treeni. Niin - ja kepit meni ehkä paremmin kuin koskaan. Tarkoitus ei ollut ottaa niitä radan osana ollenkaan (vaan ohjata pelkästään ekasta välistä sisään hahmottamisen vuoksi), mutta koira lähti itse hakemaan kakkosväliä. Palkkasin tästä ja lopetin sillä kertaa siihen. Erikseen otettuna teki kuitenkin huolella ja suhteellisen vauhdilla pienesti auttaen. Hienoa!