Parin viikon treenitauon jälkeen kävimme Ojangossa ensimmäisissä ulkotreeneissä uuden ryhmän kanssa. Otsikko tiivistää melko hyvin fiilikset treenin jäljiltä...
Koira oli alun alkaen vähän huonossa vireessä, kyttäili uusia ryhmäkavereita, haisteli ilmaa jne. Tästä johtuen luonnollisesti ohjaaja ei ollut rento ja normaali, joten yhtälö paskoihin treeneihin oli kutakuinkin valmis. Tehtiin (tai yritettiin tehdä) alkuun seuraamista, joka meni Pellen osalta aivan unessa ja liian takana varovasti himmaillen. Lelulla saatiin vähän parempaa tulosta ja lopetettiin pariin ihan lyhyeen pätkään, jossa koira saatiin oikealle paikalle ja hyvään kontaktiin.
Pienen tuumaustauon jälkeen otin vähän hyppyä, jossa saatiin pari ihan onnistunutta suoritusta. Alan pikkuhiljaa oppia vähemmän hätäiseksi, enkä anna sitä "istu" käskyä koiralle silloin kun se ei vielä ole vastaanottavainen.
Hyppytreenin jälkeen Pelle sai vähän takakonttihoitoa jonka jälkeen jatkoimme ruudulla. Ruudussa tein oivalluksen, että olen palkannut koiraa kokoajan enemmän tai vähemmän ruudussa olemisesta kuin sinne menemisestä... Kehun uudelleenajoittaminen ja pallopalkkaus ovat siis uusi mekanismi ruututreeniin. Pidän kuitenkin lätkän vielä ruudussa paikan merkkinä ja yritän saada koiran fakkiutumaan pallon odotukseen.
Kaukokäskyt meni aivan penkin alle. Koira ei jostain syystä noussut täydestä matkasta kertaakaan, vaan vaikutti jotenkin epävarmalta/kusettavalta/paineistuneelta. En ole ihan varma, mitä se noista oli... Lopetin omaa turhautumiseen ja hermostumiseen (jota en taaskaan osannut piilottaa).
Loppuun tunnari, jossa toisella yrittämällä saatiin pureskelua lukuunottamatta varma suoritus. Ekalla nosti väärän rivin loppuessa (aloitti keskeltä, eikä kai tajunnut, että rivi jatkui toiseenkin suuntaan) ja vasta sen jälkeen iski epävarmuus, jonka jälkeen löysi helposti oman.
Kaiken kaikkiaan vire oli läpi treenin ihan paska. En oikeesti osaa sanoa oliko tekemättömyys epävarmuutta vai vedättämistä. Koira oli jotenkin ihan hukassa kokoajan ja alavireinen liikkeissään muutenkin.
Ranteet auki ja uutta tokokoiraa etsimään siis. Tai ohjaajaa. Tai ehkä annetaan meille vielä mahdollisuus. Nih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti